Asuntokuviot

Asuntokuviot alkaa vihdoin selviämään. Viimeiset kolme kuukautta ollaan asuttu hyvin kalliissa loma-asunnoksi luokitellussa kalustetussa yksiössä reilu 10 km päässä keskustasta. Tarkoitus oli etsiä jotain halvempaa, kunhan saadan ensin muut asiat rullaamaan. Nyt kun olen ehtinyt olla kuukauden päivät töissä ja kaikki virallinen paperityö muun muassa kaupungintalolla, pankissa, sairaskassassa sekä verotoimistossa on tehty, on vihdoin aika muuttaa. 

Ollaan etsitty ahkeraan uutta asuntoa ja lähetetty varmaan 50 hakemusta eri asuntoihin. Toiveena oli löytää edullinen kaksio lähempänä keskustaa, kuitenkin luonnon läheltä. Heidelberg on erittäin suosittu kaupunki opiskelijoiden keskuudessa, sillä yliopisto on yksi maan ja koko Euroopan arvostetuimmista. Tämän vuoksi asunnoille on erittäin suuri kysyntä. 

Kuten muutama postaus taakse päin kerroin, kävimme asuntonäytössä pari viikkoa sitten. Asuntoa oli käynyt vielä katsomassa yksi henkilö, joten päätöksen kuuleminen viivästyi. Omistaja päätti kuitenkin meidän onneksemme vuokrata asunnon meille. Tiistaina menemme vihdoin paikan päälle allekirjoittamaan vuokrasopparin.

Meillä kävi hyvä tuuri asunnon suhteen. Vuokra pienenee yli 200 eurolla, työmatka puolittuu, huoneiden määrä tuplaantuu sekä saamme parvekkeen. Kerron asunnosta lisää, kun olemme vihdoin muuttaneet.

Ongelmaksi muodostui itse muutto. Nykyinen vuokrasopimus loppuu 19.12. ja seuraava alkaa 1.1. Vaikka meillä on mennyt nykyisen vuokranantajan kanssa vähän sukset ristiin, saatiin pidennettyä vuokraa 21.12. asti. Mainittakoon esimerkkinä se, että vuokranantaja kertoi minulle käyneen asunnossamme kahdesti, kun emme ole olleet kotona, vaikka asunnossa on vieraita ihmisiä pelkäävä koira. Kuitenkin, saamme asua asunnossa torstaihin asti, jolloin tulenkin Suomeen viikoksi. Petrus viettää ajan tuttavien luona. Uuden vuoden yli joudumme asumaan hotellissa ja vihdoin tammikuun ensimmäisenä päivänä pääsemme muuttamaan. Onneksi saamme viedä muuttolaatikot asunnon varastoon etukäteen.

Aina kaikki ei mene odotetusti, mutta tässä tapauksessa tämä on onneksi vain järjestelykysymys. Istun nyt bussissa matkalla töihin, vaikkakin myöhässä, sillä otin epähuomiossa bussin väärään suuntaan, heh. Ehkä voisin uuden vuoden lupauksena perehtyä Heidelbergin julkiseen liikenteeseen. Vielä viisi yövuoroa ja sitten joululoman viettoon Suomeen!

- Annika

Suomi 100v🇫🇮

Viime viikolla juhlittiin sata vuotiasta Suomea. Pomo antoi mulle itsenäisyyspäivän jälkeisen päivän vapaaksi, joten päivän juhlistaminen täältäkin käsin oli mahdollista. 

Nyt jonkin verran ulkomailla aikaa viettäneenä arvostan Suomea vieläkin enemmän, kuinka hyvin asiat oikeasti ovatkin. Multa kysytään usein, kummasta maasta tykkään asiassa x enemmän? Yllättävän usein haluaisin vastata, että Suomesta tietenkin. Vastaan kuitenkin yleensä ympäripyöreästi, että molemmilla mailla on omat hyvät ja huonot puolensa. Tai kun multa kysytään, aijonko joskus vielä palatan Suomeen, vastaan: "Kyllä, kotimaa on aina kotimaa". Sitä Suomi mulle on, kotimaa. Mulla voi olla Saksassa koti ja voin rakastaa tätäkin maata, muttei se ikinä tule yltämään Suomen tasolle.

Meitä on täällä Heidelbergin ja Mannheimin alueella aika iso läjä suomalaisia ja pidämmekin ahkerasti facebookin avulla yhteyttä. Muutama viikko ennen itsenäisyyspäivää yksi henkilö kutsuikin tuon facebook ryhmän kaikki 150 jäsentä perheineen omaan kotiinsa juhlimaan Suomen itsenäisyyttä. Tottakai päätettiin osallistua, vaikka kyllä mua jännittikin mennä paikkaan, jossa en tunne ketään.

Päästiin perille ja ovelta kantautui iloinen puheensorina ja taustalta linnan juhlien selostus. Pöydät olivat täynnä ruokia ja herkkuja. Oli muun muassa poronkäristystä ja perunamuusia, korvapuusteja, suklaata, salmiakkia ja lonkeroa. Ja täytyy sanoa, että näin enemmän Iittalaa ja Marimekkoa kerrallaan, kun yhdessäkään kodissa koskaan. 

Oli ihana nähdä, kuinka nämä stereotyyppisesti ujot ja hiljaiset suomalaiset olivat kaikki kuin yhtä suurta perhettä. Ihan kuin kaikki tuntisivat toisensa. Ehkä ulkomailla asuminen on vaikuttanut sosiaalisten taitojen paranemiseen tai sitten syynä oli ihan perinteinen alkoholi. Tai sitten kaikilla oli hauskaa ja kaikkia yhdisti sama asia. Oli miten oli, en olisi halunut juhlia Suomea millään muulla tavalla. 

Kaikki hiljenivät Finlandia-hymnin ja Maamme-laulun ajaksi. Lapset leikkivät. Ruoka-astiat ja juomat tyhjenivät. Vaihdettiin omia Saksa-kokemuskia. Välillä käytiin fiilistelemässä maisemia kattoterassilta. Kiitos kaikille kivasta illasta.

- Annika

Saksalaisessa ruokakaupassa

Kaikkihan tietää, että ruoka ja elintarvikkeet yleensäkin ovat Suomen hintatasoon verrattuna erittäinkin edullisia, alkoholista puhumattamaan. Tässä muutamia ihan arkisiin ruokaostoksiin liittyviä eroavaisuuksia.

- Aukioloajat. Kaupat pitävät pääsääntöisesti ovensa sunnuntaisin kiinni.

- Hedelmiä, vihanneksia ja muita ei yleensä punnita itse, vaan ne punnitaan kassalla oston yhteydessä.

- Panttipullot. Hyllynreunassa olevaan hintaan ei sisälly panttia, vaan se lisätään kassalla hintaan. Muovipullojen pantti on 25 snt riippumatta siitä, onko kyseessä puolen vai kahden litran pullon. Jotenkin hauskaa, sillä tosiaankin halvin vesi maksaa vain tuon 11 snt.


- Kaupoissa on heti sisääntulon luona tiski, josta saa usein itse tehtyjä hedelmä- tai marjasekoituksia ja kaikkea muuta hyvää, suhteellisen edullisesti.



- Kananmunat. Kananmunia myydään usein eri kokoisina, S, M ja L. Lisäksi maalattuja, ihan tavallisia kananmunia, myydään ympäri vuoden, ei ainoastaan pääsiäisenä.


- Punaisia banaanena. Saattaa olla hyvinkin mahdollista, että näitä myydään Suomessakin, mutta itse näin täällä vasta ensimmäin kerran.


- Leipomo. Lähes kaikissa kaupoissa on oma pikku leipomonsa, aivan kuten Lidlissä. Kovin yleistä on myöskin, ettei leipiä osteta kaupoista, vaan haetaan tuoreet sämpylät aamuisin leipomoista.

- Haribo. Karkkihylly on pullollaan Haribon makeisia ja se onkin ihan ykkösmerkki täällä. Voi kun tietäisivät Fazerista, vaikka löysin mä kerran Dumleja täältä!

- Lihavalikoima. Itse yllätyin kauppojen suppeisiin lihavalikoimiin. Marinoituja tai valmiiksi maustettuja lihoja löytyy myöskin hyvin harvoin. Monet hakevat lihansa lihatiskeiltä ja lihakauppiailta.

- Juomakauppa. Monilla ketjuilla ja ihan ketjuun kuulumattomilla yrityksillä on oikean kaupan vieressä tai kauempana erillinen juomakauppa, joka toimii ikään kuin juomien tukkukauppana. Monet hakevat kivennäisvettä tai olutta muutaman laatikon kerrallaan.

- Pakkauskoot. Mainittakoon esimerkkinä, että limuja löytyy ainakin seuraavan kokoisissa pulloissa: 0.25l, 0.33l, 0.5l, 0.75l, 1.0l, 1,25l, 1.5l ja 2.0l. Kuka tarvitsee niin paljon vaihtiehtoja?

- Tuotteiden ravintosisältömerkinnät. Muun muassa maitorahkan ja juuston rasvapitoisuus on mitattu tuotteen kuivamassasta, joten 45% juuston rasvapitoisuus ei ole ihan niin suuri, miltä kuulostaa. Yleisesti olen saanut sellasen kuvan, ettei ruokien ravintosisältöjä tuijotella ihan niin tiuhaan, kun Suomessa.

- Erilaiset olutsekotukset. Oluen sekoittaminen energiajuomaan, Coca Colaan tai mehuun on täällä suosittua. Jos et tykkää kaljasta, niin juot sitten näitä sekoituksia tai ihan vaan viiniä. Siiderit ja muut ovat aika harvassa nimittäin.

- Kassat. Kassahihna ennen kassaa on suhteellisen pitkä ja ihmisillä on jostain syystä hirveä kiire saada tuotteet hihnalle, vaikka asiakkaita on vielä vaikka kuinka monta ennen omaa vuoroa. Hihnan toinen pää vuorostaan onkin sitten lyhyt, se käytännössä loppuu heti, kun tuotteet on piipattu. Tarkoituksena on joko pakata samaan tahtiin, kun tuotteet piipataan tai ladata kaikki takaisin kärryyn. Kaupoissa on sitten erillisiä kassien pakkauspisteitä, jossa voi kuhnailla, niin kauan kun mieli tekee.

- Annika

Pikakuulumiset

Istun bussissa, matkalla keskustaan. En ole kirjoittanut hetkeen, koska mitään uutta tai erikoista ei ole vähään aikaan tapahtunut. Olen ollut aika väsynyt, sillä töissä on jotenkin tosi rankkaa. Tuntuu, että vaikka menee aikasin nukkumaan ja nukkuu päiväunia, unen tarve on vaan tosi suuri. Mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa tasoitu. 

Ollaan koitettu etsiä uutta asuntoa ahkerasti ja tiistaina kävimmekin yhdessä asuntonäytössä. Siellä oli tietysti muita ihmisiä, ja tämän viikon loppuun mennessä meidän piti sitten saada tieto, kuka asunnon saa. Kun ei eiliseen mennessä ollut vielä kuulunut mitään, päätimme itse soittaa vuokranantajalle. Asuntoa meille esitteli nykyiset vuokralaiset. Kannatti olla aktiivinen, sillä vuokranantaja ei ollut ehtinyt vielä perehtyä hakijoihin ja sovimme tapaamisen seuraavalle viikolle.

Torstai aamuna Heidelbergin alueelle laskeutui vihdoin ensilumi ja eilen ja tänään satoikin lunta monen tunnin ajan. Kuulin tietysti koko työpäivän perjantaina, että "Annika, sataa lunta! Vähän niin kun Suomessa, eiks oo kiva?" Ja onhan se, tykkään talvesta. Lumi sulaa varmasti muutaman päivän sisään, mutta nautitaan nyt, kun vielä voidaan.

Pääsin viettämään vapaata viikonloppua, mikä on ihan kiva, sillä seuraavat kaksi viikonloppua menee töissä ja sitten jo lähdenkin Suomeen. Niinpä suuntasimmekin perjantaina joulumarkkinoille. Ne ovat tosi tärkeä ja aika suuri juttu täällä ja niihin on nähty tosi paljon vaivaa. Eikä ihme, sillä markkinat kestävät kokonaisen kuukauden verran. Ihmiset viettävät markkinoilla usein iltaa Glühweinin eli glögin ja paikallisen ruoan merkeissä. 

Eilen vietimme ihan rauhallista iltaa Petruksen kanssa kahdestaan, kävimme ulkona syömässä ja pidimme elokuvaillan kotona. Leffa ei kyllä ehtinyt kuin juuri alkaa, sillä uni vei voiton, mutta kokeillaan tänään uudelleen.

Vapaapäivät ovat siitä ihania, että voi mennä pitkille lenkeille koko porukalla. Tänään lenkiltä tullessani huomasin, että Nalan tassusta vuotaa verta, kynnen alle oli joutunut jokin vierasesine, ehkä lasinsiru. Muutamista yrityksistä huolimatta, en saanut sitä pois, joten nyt istumme bussissa matkalla eläinlääkäriin. Siltä kannalta huono tuuri, että Neckargemündistä ei löytynyt yhtäkään eläinlääkäriä, joka olisi sunnuntaisin auki ja Heidelbergissäkin on vain muutama. Mutta onneksi löysimme yhden, vaikka julkisilla matkustamiseen menee 45 minuuttia.

Parempaa onnea teidän sunnuntaihin!

- Annika

Täydellinen syyspäivä

Kirjotan tämän postauksen nyt my day- tyyliseksi. Aloitin viime viikolla työt ja nyt mulla on muutaman päivän vapaat. Voin sanoa, että tuli tarpeeseen. Vaikka tykkään työpaikastani, alku on ollut niin fyysisesti kuin psyykkisestikin aika rankka. Työtahti on aikamoinen ja uutta opittava on läjäpäin. Jo se yksinään olisi rankkaa, mutta pienen lisämausteen työhön tuo kielimuuri, jonka toivon pian katoavan tai edes helpottavan. En kuitenkaan muuttaisi nyt mitään, sillä työ vaikuttaa kivalta ja sitäpaitsi, elämässä pitää olla haasteita, eikö niin?

Pienen univelan vuoksi nukuin ruhtinaalliset 12-tuntiset yöunet viime yönä, joten oli ainakin hyvin levätty olo. Viikon kestänyt on-off sadekeli oli tiessään ja aurinko paistoi, täydellistä. Vietin rauhallista aamua sohvalla lempisarjaa katsoen. Puhelimeen kilahti viesti, hyvä ystäväni Keski-Saksasta on Heidelbergissä. Kamat kasaan ja bussilla keskustaan. 

Vuonna 2014 olin mukana koulujen välisessä vaihto-ohjelmassa. Vietettiin isolla porukalla viikon Saksassa, jokainen sijoitettuna paikalliseen perheeseen. Muutaman kuukauden päästä saksalaiset sitten tulivat viikoksi Suomeen ja me majoitimme vuorostaan heidät. Siitä asti olen pitänyt enemmän tai vähemmän yhteyttä mun "vaihtari pariin", Tabeaan. 

Viime tapaamisesta on vierähtänyt kaksi vuotta ja oli kyllä ihan nähdä pitkästä aikaa! Vein Tabean ylös vuorenrinteelle filosofintielle, mielestäni Heidelbergin kauneimpaan paikkaan. Rinnettä pitkin kulkee muutaman kilometrin mittainen kapea tie, josta aukeaa näköala koko kaupungin ylle.

Aamun aurinkoinen sää jatkui ja lämpötila nousi 15 asteeseen. Laskeuduimme takaisin alas vanhaan kaupunkiin ja kävimme syömässä. 

Kävelimme vanhan kaupungin läpi, kävimme kahvilla ja vähän myös ostoksilla. Oli mukava vaihtaa kuulumisia. Tabea hakee Heidelbergiin opiskelemaan, joten tulevaisuudessa voisimme mahdollisesti nähdä useammin. Saatoin ystäväni junalle ja päätin jäädä itse vielä vähän ostoksille. Sain vähän jouluostoksia tehtyä, mutta myönnettäköön, että suurin osa ajasta meni alennusmyynneissä. Kaupoissa soi osittain joululaulut ja kaupunki oli valaistu kauniisti. Tällaiselle joulua rakastavalle ihmiselle positiivinen juttu. Sain töistä muutaman vapaapäivän ja tulen Suomeen joulun alla viikoksi. 

Menin bussilla kotiin ja suoraan koiran kanssa lenkille, ilma oli edelleen hyvä, viileähkö. Kotona söin vielä äkkiä ja nyt alkaa vielä elokuvailta. Ei hullumpi päivä.

- Annika

Viimeinen päiväni työttömänä

Eilen oli siis viimeinen päivä ennen töiden alkua. Viimeiset reilu kaksi kuukautta olivat oikeastaan ensimmäinen kerta, kun olin työtön, sanan varsinaisessa merkityksessä. Aiemmin sitä on kantanut lähinnä opiskelijan titteliä ja ensimmäisen työni sairaanhoitajana aloitin jo ennen opintojen loppumista. Vaikka kesätöiden loppumisen ja tämän päivän välistä aikaa voisi ajallisesti verrata peruskoulun kesälomaan, kaipaan jo kovasti sisältöä elämään. Ei sillä, kyllä koiran kanssa lenkkeily, Netflix ja  nukkuminenkin tuovat sisältöä, mutta tiedätte mitä tarkoitan.

Jottei tämä nyt ihan täysin mene valittamiseksi, oli ehkä ihan hyvä aloittaa elämä täällä rauhassa. Virallisten asioiden hoitoon on kulunut paljon aikaa ja nyt voi aloittaa työt ilman muita stressin aiheita. Koira sai kunnolla aikaa sopeutua uuteen kotiin ja ehdin itse tutustua lähiympäristöön huolella. 

Kävin eilen aamulla vielä sairaalalla allekirjoittamassa työsopimuksen ja keskustelemassa käytännönasioista. Seison nyt sairaalan aulassa ja kello on 06:10. Odottelen vielä viisi minuuttia ja suuntaan osastolle. 

Hyvää työpäivää!

- Annika

Ensimmäinen vieras

Viime viikko meni mukavasti ja tekemistä riitti. Sain ensimmäisen vieraan Suomesta ja oli kyllä ihana päästä pitkästä aikaa puhumaan näin tyttöjen kesken. Onhan puhelimet ja sosiaalinen media olemassa, mutta kasvokkain on tietenkin parempi. 

Yleisesti olen huomannut, etteivät täällä eri sosiaalisen median kanavat ole yhtä suuressa suosiossa, kuin Suomessa. Facebook löytyy noin joka toiselta ja usein siellä ei olla omalla koko nimellä. Saksalaiset ovat tarkkoja yksityisyydestään, joten tuokin selittynee mahdollisesti sillä. Whats App löytyy kuitenkin lähes jokaiselta, sillä ennen kaikkea saksalaiset ovat säästäväisiä. 

Takaisin asiaan. Menin siis Pihlistä vastaan keskiviikkoiltana juna-asemalle ja epätyypillisesti hänen bussinsa oli melkein tunnin myöhässä. Vaikka julkiset kulkuneuvot ovatkin pääasiassa erittäin täsmällisiä, on saksalainen versio Onnibussista kuitenkin poikkeus. Suuntasimme keskustaan illalliselle ja sen jälkeen suoraan kotiin, sillä kello lähenteli puolta yötä.

Torstaina menimme pitkälle lenkille etupihalta aukeavalle vuorenrinteelle. Harmi, että sää oli niin sateinen ja sumuinen koko päivän, että lenkkipolun maisemat jäivät vähän vajaiksi. Ilma oli kuitenkin tosi raikas ja sadekin piti sopivasti taukoa.

Syötiin nopeat välipalasalaatit ja suunnattiin keskustaan. Altes Hallenbad:lla oli Körperwelten: Anatomie des Glücks- näyttely. Suomennettuna "Onnen anatomiaa". Oli kyllä aivan älyttömän mielenkiintoista ja rahansa arvoista. Näyttelyssä oli esitelty lähes kaikki ihmiskehon osat ja yleisimmän sairaudet ja vaivat visuaalisesti. Kehon lihakset, luut, hermosto, nivelet ja aivot olivat eritelty ja varustettu infoteksteillä. Erityisen mielenkiintoisena koin sydämen ja verenkiertoelimistön ja niiden sairauksien havainnoinnin sekä raskaana olevan naisen poikkileikkauksen. Kehon osien lisäksi näyttelyssä oli paljon onneen, arvomaailmaan ja nautintoon liittyviä infopläjäyksiä ja videoita. Esimerkkinä, onko ihminen onnellisempi, kun kaupan suklaa valikoima on suuri? Sanoisin, että kyllä, muttei asia ole aivan niin mustavalkoinen. :D

Tässä näytettiin, miltä ihmiskeho näyttää ilman sen suurinta elintä eli ihoa. Lisäksi pääkallo oli avattu, joten sen sisään pystyi näkemään. Pään päällä oli nostettu aivot. Muita kuvia ihmiskehosta en viitsi laittaa, jos joku sattuu olemaan herkempi :D

Näyttelyssä menikin koko päivä, joten reissu Heidelbergin linnalle sai jäädä. Menimme keskustaan vielä syömään ja jäimmekin hetkeksi vielä istumaan iltaa. 

Perjantaina Pihlis lähti asioilleen ja itse vein Nalan eläinlääkäriin. Tarkoituksena oli lähinnä tehdä koiralle perus terveystarkastus. Tarkastuksesta selvittiin ja hintakin yllätti positiivisesti. Kun olimme kävelleet pari kilometriä sateessa kotiin, oli aika lähteä itsekin lääkäriin. Työhöntulotarkastus sujui ongelmitta, lupasin urheilla enemmän, annoin verinäytteen sekä sain rokotteen. 

Lääkäristä suuntasin käsi kipeänä Mannheimiin, jossa vielä shoppailimme Pihliksen kanssa tovin sekä kävimme syömässä kauan himoitsemaani sushia. Pihliksen lähdettyä menin vielä yksin elokuviin. Käyn yleensä katsomassa vain elokuvia, jotka esitetään alkuperäiskielellä. Ehkä joku päivä voisi koittaa saksaksi dubattua, mutta jotenkin se häiritsee suunnattomasti, kun suun liikkeet ja ääni eivät kohtaa. Kaipa sekin on tottumiskysymys. Tv:ssä kaikkiin ohjelmiin saa laitettua saksan kieliset tekstitykset, mikä kyllä helpottaa ymmärtämistä suuresti.

- Annika

Shoppailuyö Stuttgartissa

Stuttgart on mun mielestä uskomattoman kaunis kaupunki. Se on paikka, minne on jotenkin aina ihana palata. Kummallista, että siitä on tullut mulle niin tärkeä paikka, vaikka en silloin vaihtarina ehtinytkään olla siellä, kuin reilun kuukauden. Olen toisaalta käynyt siellä aina tasasin väliajoin, vähintäänkin moikkaamassa mun Saksan perhettä. Pari vuotta sitten tein yhden työharjoittelun Stuttgartissa ja muutamalla ihan lomamatkallakin olen ollut. 

Host-mama kutsui mut ja Petruksen viime viikon lauantaina illalliselle luokseen. Perheeseen kuuluu yksinhuoltajaäiti Martina ja hänen viisi ihanaa lasta. Nyt uusioperheessä on yhteensä yhdeksän lasta molempien aiemmista liitoista. Voin kertoa, että melua ja melskettä riitti. Aika meni niin nopeasti ja puhuttavaa riitti, joten unohdin napsia kuvia tänne, mutta ensi kerralla sitten.

Samana iltana Stuttgartissa oli "lange Einkaufsnacht" eli jonkinlainen sekotus yöshoppailua ja valokarnevaaleja. Yksi Petruksen kaveri tuli perässä junalla Stuttgartiin. Ihan kiva, mä sain rauhassa shoppailla ja pojat istuivat ulkona rupattelemassa. Mukaan tarttui lenkkarit töihin ja vähän urheiluvaatteita. 

Otettiin Nala mukaan, sillä matkojen kanssa reissuun kului niin paljon aikaa, ettei koiraa olisi voinut jättää yksin ja mitään potentiaalista hoitopaikkaakaan ei ole. Toisaalta oli myöskin hyvä, että Nala sai uusia kokemuksia. Junassa omassa kopassa matkustaminen sujui ongelmitta ja väenpaljouskaan ei pelottanut. Lapset olivat innoissaan ja halusivat rapsutella paljon. 

Kuvannut: Bartosz Stanczak

Kuvannut: Bartosz Stanczak

- Annika

Bohrermarkt

Vaikka arkisin mulla ei ole paljoa tekemistä, viikonloppuina ohjelmaa usein kuitenkin löytyy. Viime perjantaina mentiin jälleen kavereiden kanssa ulos, tällä kertaa kaikki tulivat Neckargemündiin, kotikaupunkiini. Kaupunki järjesti Bohrermarkt-juhlat, jokavuotisen viisipäiväisen tapahtuman. Alue koostui ruoka- ja juomakojuista, tivolilaitteista, olutteltasta ja muusta ohjelmasta. Saavuimme paikalle ajoissa, sillä pormestari piti avajaispuheen sekä aloitti tilaisuuden lyömällä hanan oluttynnyriin. Ihmisiä oli todella paljon, paikka oli täynnä juhlivia kyläläisiä. Tiedän, että puhun välillä kaupungista ja välillä kylästä. Vaikka Neckargemünd onkin pieni kaupunki Heidelbergin vierellä, näen sen kuitenkin enemmän kylänä tai Heidelbergin kaupunginosana.

Istuimme alkuillan olutteltassa, ja lähdimme ulos syömään. Yhdestä kojusta löysimme Glühweinia eli glögiä. Tajusin, etten ole ikinä maistanut suomalaista alkoholillista glögiä, alkoholitonta on itse tarvittaessa sitten miksailtu. En siis tiedä, miltä niin sanottu normaali glögi maistuu, mutta saksalainen versio juomasta on kuumennettua ja maustettua punaviiniä, johon laitetaan rusinoiden ja mantelien sijaan appelsiinin palasia. 

Lopulta menimme yhteen huvipuistolaitteeseen. Jätin sen suosiolla loppuiltaan, sillä tiesin, että siihen tulisi iltani loppumaan. Laitteissa pyöriminen saa aikaan kovan pahan olon, mutta silti oli kokeiltava, josko ei tällä kertaa. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin juonut pohjalle. Kävikin ilmi, että se vain pahensi asiaa entisestään. Pahoinvoinnilta ei taaskaan vältytty, joten lähdin kotiin. Kiva ilta kokonaisuudessaan. Hauskaa, että tälläsiä "mini-oktoberfestejä" jäljestetään ihan pienimmissäkin kylissä ja kaupungeissa.

Pojat ostivat terästetyn, liekehtivän glögin.

Viikon päästä alkaa vihdoin työt, tänään sain postissa työsopimuksen ja kaikki muut paperit allekirjoitettavaksi. Työnimikkeeni on hoitoapulainen, kunnes suomalainen tutkinto on tunnustettu päteväksi. Lenkkeilin aamupäivällä kaupungintalolle ja tilasin saksalaisen rikosrekisteriotteen. Enää kielikoe ja tulkin käännökset suomenkielisistä papereista.

- Annika

Halloweenin baarikierros

Saksassa Halloweenia juhlitaan pyhäinpäivää edeltävänä iltana, aivan kuten Suomessakin. Erona tähän on se, että Suomessa pyhäinpäivää vietetään 31.10.-6.11. välille osuvana lauantaina, kun taas Saksassa 1.11. viikonpäivästä riippumatta. Pyhäinpäivä on yleinen vapaapäivä, joka mahdollistaa Halloweenin juhlimisen juurikin lokakuun viimeisenä iltana. Tänä vuonna Halloween sijoittui keskelle viikkoa, tiistai-iltaan. 

Poikkeuksena muihin vuosiin, tänä vuonna vapaapäiviä oli kaksi. Tiistaina juhlittiin reformaation eli uskonpuhdistuksen merkkipäivää. Joissain Saksan osavaltioissa päivä on vuosittainen yleinen vapaapäivä, mutta tänä vuonna reformaatiopäivää vietettiin koko maassa, sillä Martti Lutherin julkaisemista 95 teesistä tulee kuluneeksi 500 vuotta.

Illaksi olimme suunnitelleet baarikierroksen Heidelbergin keskustassa, aloittaen ravintolasta, siirtyen erilaisiin pubeihin ja päättyen yökerhoon. 

Käsespätzleä ja Rieslingiä, just the way I like it.

  

Ilta sujui hyvin pitkälle suunnitelmien mukaan. Käytiin syömässä ja jatkettiin matkaa muutaman pubin kautta kohti vanhan kaupungin keskustaa. Kaikki ravintolat ja kapakat olivat ihan tupaten täynnä, mutta jotenkin meidän onneksi löysimme aina tilaa vielä yhdelle seurueelle. Mitä lähempänä Heidelbergin keskustan baari- ja ravintolakeskittymää olimme, sitä täydempiä paikat olivat. Meidän kantapubissa, josta jo aiemman kirjoitin, kävi kuitenkin pieni vahinko. Tarjoilija ei huomannut pöydälle jäähtynyttä steariinikohtaa, ja liu'uttaessaan tuoppia pitkin pöytää, se kaatui kokonaan syliini. Tietenkin näin käy juuri silloin, kun jalassa on valkoiset farkut. Noh, lopulta housut kuivuivat ja näyttivät jopa yllättävän puhtailta. Pahoitteluksi sain muutaman juoman ilmaiseksi. Tarjoilijalle (joka pyyteli tuhannesti anteeksi) vakuuttelin, että ei hätää, olen kokenut saman ollessani tarjoilualalla töissä. Tiedän siis tunteen ja ymmärtävä asiakas vähentää tilaneesta jääviä traumoja suuresti :D Loppua kohden saimme enää vain seisomapaikkoja ja yökerhoon emme päässeet ollenkaan sen ollessa täynnä. Onneksi olimme varautuneet asiaan ja otimme käyttöön plan b:n. Taas yksi onnistunut Halloween.

- Annika

Odottelua

Viime viikot ovat olleet aika rauhallisia. Petruksen syyslukukausi alkoi muutama viikko sitten ja omien töiden alkuun on vielä vähän aikaa, joten Petruksen ollessa päivät yliopistolla, mun kesäloma jatkuu edelleen syysloman muodossa. Lokakuun lopulla tännekin saapui vihdoin syksy. Lehdet ovat muuttuneet kauniin värisiksi ja lämpötila on hieman viilentynyt. 

Viime viikonloppuna olimme porukalla Heidelbergin yliopiston opiskelijabileissä. Juhlat järjestettiin yliopistolla, käytävillä, aulassa ja ruokasalissa, kahdessa kerroksessa. Juoma- ja ruokatarjoilua oli riittävästi ja yläkerrassa oli jopa tanssilattia. Muutenkin iltaan oli nähty paljon vaivaa, muun muassa paikan sisustamiseen. Lauantaina mentiin Petruksen ystävän syntymäpäiväjuhliin. Hauskaa, että olen ajoittanut tarkoituksetta reissuni tänne aina niin, että olen onnistunut osallistumaan hänen juhliinsa jo kolmena vuonna peräkkäin. Muiden ystävien juhliin en ole päässyt koskaan, saati kolme vuotta putkeen. Ilta oli ihan kiva, vaikka kyseessä olikin grillijuhlat lokakuun lopulla ja sattui satamaan koko illan. Syömisen jälkeen siirryimme kuitenkin sisälle jatkamaan iltaa.

Päivisin aika käy joskus pitkäveteiseksi, ei kukaan jaksa loputtomiin lomailla. Olen yrittänyt käyttää ajan hyödyksi ja ulkoilla paljon koiran kanssa. Joka päivä löytyy uusia reittejä tallottaviksi. Keskiviikkona ajattelin käväistä pikaisesti metsän reunassa, mutta päädyinkin puolitoista tuntia kestävälle reippailulle kukkulan, mäen tai vuoren huipulle, miksikä sitä nyt haluaakaan kutsua. Löydettiin myös viime viikolla naapurikylästä kiva pieni uimahalli, jossa olen nyt käynyt muutaman kerran. Pyöräiltyäkin tulee jonkin verran, tosin hyötyliikuntana, sillä aivan joka paikkaan eivät julkisetkaan vie. Alla kuvia viime sunnuntain lenkiltä.

- Annika