Ensimmäinen vieras

Viime viikko meni mukavasti ja tekemistä riitti. Sain ensimmäisen vieraan Suomesta ja oli kyllä ihana päästä pitkästä aikaa puhumaan näin tyttöjen kesken. Onhan puhelimet ja sosiaalinen media olemassa, mutta kasvokkain on tietenkin parempi. 

Yleisesti olen huomannut, etteivät täällä eri sosiaalisen median kanavat ole yhtä suuressa suosiossa, kuin Suomessa. Facebook löytyy noin joka toiselta ja usein siellä ei olla omalla koko nimellä. Saksalaiset ovat tarkkoja yksityisyydestään, joten tuokin selittynee mahdollisesti sillä. Whats App löytyy kuitenkin lähes jokaiselta, sillä ennen kaikkea saksalaiset ovat säästäväisiä. 

Takaisin asiaan. Menin siis Pihlistä vastaan keskiviikkoiltana juna-asemalle ja epätyypillisesti hänen bussinsa oli melkein tunnin myöhässä. Vaikka julkiset kulkuneuvot ovatkin pääasiassa erittäin täsmällisiä, on saksalainen versio Onnibussista kuitenkin poikkeus. Suuntasimme keskustaan illalliselle ja sen jälkeen suoraan kotiin, sillä kello lähenteli puolta yötä.

Torstaina menimme pitkälle lenkille etupihalta aukeavalle vuorenrinteelle. Harmi, että sää oli niin sateinen ja sumuinen koko päivän, että lenkkipolun maisemat jäivät vähän vajaiksi. Ilma oli kuitenkin tosi raikas ja sadekin piti sopivasti taukoa.

Syötiin nopeat välipalasalaatit ja suunnattiin keskustaan. Altes Hallenbad:lla oli Körperwelten: Anatomie des Glücks- näyttely. Suomennettuna "Onnen anatomiaa". Oli kyllä aivan älyttömän mielenkiintoista ja rahansa arvoista. Näyttelyssä oli esitelty lähes kaikki ihmiskehon osat ja yleisimmän sairaudet ja vaivat visuaalisesti. Kehon lihakset, luut, hermosto, nivelet ja aivot olivat eritelty ja varustettu infoteksteillä. Erityisen mielenkiintoisena koin sydämen ja verenkiertoelimistön ja niiden sairauksien havainnoinnin sekä raskaana olevan naisen poikkileikkauksen. Kehon osien lisäksi näyttelyssä oli paljon onneen, arvomaailmaan ja nautintoon liittyviä infopläjäyksiä ja videoita. Esimerkkinä, onko ihminen onnellisempi, kun kaupan suklaa valikoima on suuri? Sanoisin, että kyllä, muttei asia ole aivan niin mustavalkoinen. :D

Tässä näytettiin, miltä ihmiskeho näyttää ilman sen suurinta elintä eli ihoa. Lisäksi pääkallo oli avattu, joten sen sisään pystyi näkemään. Pään päällä oli nostettu aivot. Muita kuvia ihmiskehosta en viitsi laittaa, jos joku sattuu olemaan herkempi :D

Näyttelyssä menikin koko päivä, joten reissu Heidelbergin linnalle sai jäädä. Menimme keskustaan vielä syömään ja jäimmekin hetkeksi vielä istumaan iltaa. 

Perjantaina Pihlis lähti asioilleen ja itse vein Nalan eläinlääkäriin. Tarkoituksena oli lähinnä tehdä koiralle perus terveystarkastus. Tarkastuksesta selvittiin ja hintakin yllätti positiivisesti. Kun olimme kävelleet pari kilometriä sateessa kotiin, oli aika lähteä itsekin lääkäriin. Työhöntulotarkastus sujui ongelmitta, lupasin urheilla enemmän, annoin verinäytteen sekä sain rokotteen. 

Lääkäristä suuntasin käsi kipeänä Mannheimiin, jossa vielä shoppailimme Pihliksen kanssa tovin sekä kävimme syömässä kauan himoitsemaani sushia. Pihliksen lähdettyä menin vielä yksin elokuviin. Käyn yleensä katsomassa vain elokuvia, jotka esitetään alkuperäiskielellä. Ehkä joku päivä voisi koittaa saksaksi dubattua, mutta jotenkin se häiritsee suunnattomasti, kun suun liikkeet ja ääni eivät kohtaa. Kaipa sekin on tottumiskysymys. Tv:ssä kaikkiin ohjelmiin saa laitettua saksan kieliset tekstitykset, mikä kyllä helpottaa ymmärtämistä suuresti.

- Annika