Odottelua

Viime viikot ovat olleet aika rauhallisia. Petruksen syyslukukausi alkoi muutama viikko sitten ja omien töiden alkuun on vielä vähän aikaa, joten Petruksen ollessa päivät yliopistolla, mun kesäloma jatkuu edelleen syysloman muodossa. Lokakuun lopulla tännekin saapui vihdoin syksy. Lehdet ovat muuttuneet kauniin värisiksi ja lämpötila on hieman viilentynyt. 

Viime viikonloppuna olimme porukalla Heidelbergin yliopiston opiskelijabileissä. Juhlat järjestettiin yliopistolla, käytävillä, aulassa ja ruokasalissa, kahdessa kerroksessa. Juoma- ja ruokatarjoilua oli riittävästi ja yläkerrassa oli jopa tanssilattia. Muutenkin iltaan oli nähty paljon vaivaa, muun muassa paikan sisustamiseen. Lauantaina mentiin Petruksen ystävän syntymäpäiväjuhliin. Hauskaa, että olen ajoittanut tarkoituksetta reissuni tänne aina niin, että olen onnistunut osallistumaan hänen juhliinsa jo kolmena vuonna peräkkäin. Muiden ystävien juhliin en ole päässyt koskaan, saati kolme vuotta putkeen. Ilta oli ihan kiva, vaikka kyseessä olikin grillijuhlat lokakuun lopulla ja sattui satamaan koko illan. Syömisen jälkeen siirryimme kuitenkin sisälle jatkamaan iltaa.

Päivisin aika käy joskus pitkäveteiseksi, ei kukaan jaksa loputtomiin lomailla. Olen yrittänyt käyttää ajan hyödyksi ja ulkoilla paljon koiran kanssa. Joka päivä löytyy uusia reittejä tallottaviksi. Keskiviikkona ajattelin käväistä pikaisesti metsän reunassa, mutta päädyinkin puolitoista tuntia kestävälle reippailulle kukkulan, mäen tai vuoren huipulle, miksikä sitä nyt haluaakaan kutsua. Löydettiin myös viime viikolla naapurikylästä kiva pieni uimahalli, jossa olen nyt käynyt muutaman kerran. Pyöräiltyäkin tulee jonkin verran, tosin hyötyliikuntana, sillä aivan joka paikkaan eivät julkisetkaan vie. Alla kuvia viime sunnuntain lenkiltä.

- Annika

Miten Suomi ja Saksa erovat?

Kovin moni ulkomailla asuva kirjoittaa blogissaan uuden kotimaan ja Suomen välisistä eroista. Ehkä liityn joukkoon ja puran vähän omia fiiliksiä asiaan liittyen. Kulttuurit maiden välillä eivät eroa suuresti toisistaan, joten varsinaiselta kulttuurishokilta on säästytty. Useita eroavuuksia kuitenkin löytyy. Usein ajattelen, että miten täällä voidaan toimia näin, kun Suomessa homma hoidetaan paljon paremmin. Toisaalta olen huomannut, että Saksa on monissa asioissa Suomea edellä. 

• Kuuluuko keittiö asunnon vuokraan? Asuntoa etsiessä huomasin hyvin nopeasti, että monet vuokraavat asuntoaan ilman keittiötä. Jos uuden keittiön osto ja asennus ei kiinnosta, voi keittiön usein ostaa vuokraajalta. Kun itse muuttaa eteenpäin, voi keittiön ottaa mukaan tai yrittää myydä uudelle vuokralaiselle. Onneksi monet kuitenkin vuokraavat asuntoaan ihan normaalisti keittiön kanssa. 
• Kortilla maksaminen. Suomessa jopa torikojun mansikat voi maksaa pankki- tai luottokortilla. Täällä kortilla maksaminen ei ole itsestäänselvyys. Useat kaupat kyllä hyväksyvät saksalaisen EC-kortin (Electronic Cash), mutta Visalla maksaminen onnistuu usein vain isoissa kaupossa. Visa mielletään usein vain luottokortiksi, sillä täällä pankki- ja luottokortti ovat erilliset kortit. Nyt omistan myöskin saksalaisen pankkitilin ja sitä myötä EC-kortin, joten en ole ihan pulassa, mikäli käteistä ei satu olemaan mukana.
• Vesi. Hanavettä voi hyvin juoda, mutta se maistuu usein omituiselta ja siksi monet ostavatkin vetensä kaupasta. Itse juon hanavettä, sillä alueemme vesi on mielestäni hyvän makuista. Vesi on kyllä älyttömän halpaa, halvempaa kuin itse pullopantti.
• Byrokratia. Saksa on byrokratian luvattu maa. Asiat hoidetaan mielummin paperilla, kuin sähköisesti, ja vieläpä monen mutkan kautta. Esimerkkinä opintotuen hakeminen. Suomessa koko hommaan meni alle kolme minuuttia. Täällä vastaava proseduuri vaatii hirveän läjän eri liitteitä, jotka tulee ensin tietenkin tilata jostain etanapostilla. Näin esimerkkinä, omat, vanhempien ja sisarusten verotiedot sekä täysi-ikäisen tuen hakijan molempien huoltajien allekirjoitukset vaaditaan. Toinen esimerkki omaan ammatiin liittyen on potilastietojen dokumentointi. Sähköistyminen on ilmeisesti suunnitteilla, mutta toistaiseksi käytetään paperiversiota niin dokumentoinnissa kuin lääkeresepteissä.
• Sunnuntai. Sunnuntai tosiaan on lepopäivä. Kaikki paikat ovat kiinni huoltoasemia ja leipomoita lukuun ottamatta.
• Kuivauskaappi. Astiankuivauskaappeja ei juuri ole. Astiat kuivataan pöydille asetettavissa kuivaushäkkyröissä. Jokseenkin epäkäytännöllistä, sillä pöydät ovat usein märät ja häkkyrät vievät paljon pöytätilaa.
• Ikkunat. Ikkunat avautuvat kahdella tavalla ja ne ovat ahkerassa käytössä, sillä ilmastointia ei monissa kodeissa tai kouluissa ole.
• Ovet. Ovet avautuvat usein sisään päin ja lukot ovat kummallisia. Avain vaan pyörii lukossa loputtomiin, haha. Itsellä kesti hetki tajuta, miten ne toimivat. Ja aina edelleen yritän avata oven väärään suuntaan.
• Mittagspause. Pikkukaupat pienemmissä kaupungeissa ja kylissä pitävät mittagspausen, eli sulkevat ovensa muutamaksi tunniksi keskellä päivää.

• Teitittely. Kaikkia aikuisia ja joskus jopa nuoria teititellään, kunnes sinunkaupat on tehty. Alkuun pidin sitä tosi outona, mutta nyt olen jo tottunut siihen. Töissä potilaita on aina teititeltävä, vaikka potilas itse alkaisikin sinuttelemaan. Eikä se haittaa, sillä esittelen itseni tietoisesti etunimellä. Teitittely kuitenkin helpottaa ammatillisen etäisyyden säilyttämistä, joten pidän sitä ihan hyvänä juttuna.
• Hintataso. Elektroniikassa tai vaatteissa hintataso on vain hieman alempana, mutta elintarvikkeissa tai alkoholissa eron huomaa selvästi. Kauppaostoksiin menee usein vähemmän rahaa, kun on varautunut. 
• Julkinen liikenne. On sanomattakin selvää, että julkinen liikenne on Suomeen verrattuna paljon parempaa.
• Posti. Posti kulkee myös lauantaisin.
• Sosiaalisuus. Kirjoitinkin tästä jo aiemmin, mutta ihmiset ovat todella sosiaalisia ja avoimia. Tänäänkin lenkillä törmäsin toiseen koiranulkoiluttajaan. Loppulenkki käveltiin yhdessä jutellen ja koirat saivat leikkiä. Naapureita tervehditään ja kaupan myyjän kanssa vaihdetaan kuulumiset. Kun nähdään kavereita, aina halataan tai vähintään kätellään.

Tässä muutamia eroavaisuuksia, mitä tähän mennessä on tullut vastaan. Kaikesta on selvitty vaikkakin kantapään kautta. Alkuun sinuttelin joskus vahingossa keskustelukumppania, kerran säikähdin tuttavallista halausta ja edelleen meinaan sunnuntaisin mennä kauppaan.

-Annika

Mä sain töitä!

Eilinen aamu alkoi hyvin, mukava puhelu piristi kummasti, sain hakemani työpaikan. Koko työnhakuprosessi oli hieman monimutkainen, mutta voiton puolella ollaan. Lähetin hakemuksia kiinnostaviin työpaikkoihin jo kesän lopulla. Muutamasta paikasta vastattiin, kysyttiin milloin pääsisin haastatteluun. 

Haastattelupäivänä minua haastatteli sairaalan henkilöstöpäällikkö. Haastattelun jälkeen minut vietiin osastolle, jossa osastonhoitaja haastatteli minua uudelleen ja esitteli paikkoja. Sovittiin, että palaan noin viikon päästä yhden työvuoron ajaksi, tarkoituksena nähdä, onko paikka itselle mieluinen, pärjäänkö kielen kanssa ja olenko oikea ihminen työhön.

Perjantaina seisoin sairaalan bussipysäkillä tasan kello kuusi aamulla, vatsa täynnä perhosia. Marssin osastolle, jossa yövuorolaiset olivat vielä työn touhussa. Sain työvaatteet ja jäin kahvihuoneeseen odottelemaan aamuvuoron työntekijöitä. Yllätyksekseni vuoronvaihdon raportin hoitajille piti lääkäri. Olin töissä noin kuusi tuntia ja koitin antaa itsestäni hyvän kuvan. Kyselin paljon ja koitin olla aktiivinen. Vuoron lopulla henkilöstöpäällikkö vieraili luonani. Hän käski nukkua yön yli ja pohtimaan, haluanko paikan. Maanantai aamuna puhuttaisiin puhelimitse vielä asiasta, haluanko paikan ja onko osastonhoitaja halukas palkkaamaan minut.

Soitin eilen heti herättyäni sairaalalle ja kuulin, että olin saanut paikan! Nyt onkin sitten sen paperihelvetin vuoro. Saan aloittaa työt kuukauden päästä, sillä niin kauan siinä menee, että muodollisuudet on hoidettu. Varaan nyt seuraavaksi ajan terveystarkastukseen. Kun tarkastus on tehty, lähtee asiat sairaalan sisällä rullaamaan.

No ei käy aika silti pitkäksi, sillä suomalainen sairaanhoitajan ammattipätevyys täytyy ensin virallisesti tunnustaa. Prosessissa kestää tovi, mutta onneksi saan siihen asti työskennellä lähihoitajaa vastaavassa pestissä. Tunnustamiseen vaaditaan liuta todistuksia tai muita tärkeitä papereita (rikostaustaote sekä Suomesta että Saksasta, syntymätodistus, lääkärintodistus työkykyisyydestä, B2-tason kielitodistus, todistus sairaanhoitajan tukinnosta, jne...). Nämä sitten lähetetään jonnekin, jossa niitä käsitellään jokunen viikko ja jonakin päivänä postiin kolahtaa kirje, josta käy ilmi, että voin toimia sairaanhoitajana myöskin Saksassa. Koko prosessiin voi mennä helposti kolmekin kuukautta. Onneksi työt saa aloittaa aikaisemmin! Työpaikka tulee olemaan Heidelbergin yliopistollisen sairaalan sisätautien klinikalla. Osastosta ja muista yksityiskohdista myöhemmin lisää.

- Annika

Luisenpark

Sunnuntaisin kaikki kaupat ja liikkeet ovat pääsääntöisesti kiinni, toisin kun Suomessa. Täällä sunnuntait ovat oikeasti lepopäiviä. Sinänsä ihan kiva, vaikka usein meinaan unohtaa, että ruokaostokset tulee tehdä etukäteen. Joskus on jotenkin hankala keksiä tekemistä, vaikka enhän mä Suomessakaan mun sunnuntai päiviä kaupoissa viettänyt. Tänään meillä oli kuitenkin koko päivälle ohjelmaa. Mentiin heti aamusta pitkälle lenkille ja kiivettiin takapihalta lähtevälle pikkuvuorelle. Sää on ollut nyt taas muutaman päivän tosi lämmin, noin 20 astetta. Puihin alkaa kuitenkin ilmestymään jo syksyn värejä, mikä on kiva. Rakastan syksyä, ehdottomasti mun lempi vuodenaika. Tällänen lämmin ja aurinkoinen syksy on jotain ihan uutta verrattuna Suomen sateiseen ja pimeään syksyyn.

Vuokranantaja sai vihdoin tuotua asuntoomme miniuunin, joten päätimme heti testata sitä ja teimme lounaaksi lasagnea. Meidän on pitänyt jo kauan käydä Mannheimissa olevassa Luisenparkissa, ja tänään saatiin vihdoin aikaiseksi lähteä sinne. Puisto on jonkinlainen sekoitus kaikkea. Siellä on paljon eläimiä, erilaisia kasveja, isoja nurmialueita täynnä perheitä, leikkipuistoja, jokiajelua ja paljon ravintoloita ja kahviloita. Harmi, että mentiin niin myöhään, että kaikki ravintolat olivat juuri sulkeneet ovensa. Alue oli kuitenkin niin iso, ettei aika oikein tuolla iltalipulla riittänyt kaiken näkemiseen. Täytyy siis mennä joku päivä uudelleen ja ottaa vaikka eväät piknikiä varten mukaan. Puisto on kuitenkin huomattavan edullinen, 6 e aikuiselta ja iltalippu vain 1.5 e. Loppuilta menikin rentoutuessa. 

- Annika

Vetter's Brauhaus

Vetter's Brauhaus on paikallinen panimoravintola aivan Heidelbergin vanhan kaupungin keskustassa.  Itsetehdyn oluen lisäksi ravintolassa on saatavilla tyypillisiä saksalaisen keittiön ruokia. Se on mielestäni yksi Heidelbergin parhaista illanviettopaikoista. Vanha kaupunki on itsessään kovin kaunis ja tunnelmallinen, siksi Vetter's sopiikin sinne hyvin. 

Täytyy sanoa, että oma suhtautumiseni olutkulttuuriin on kokenut suuren muutoksen viimeisen vuoden aikana. Ennen pidin olutta lähinnä pahan makuisena miesten juomana, enkä ymmärtänyt, miten sen mausta voi kukaan oikeasti pitää. Suostuin kuitenkin kerran maistamaan paikallista olutta, muistaakseni viime kesänä, juurikin kyseisessä ravintolassa. Yllätyksekseni se olikin hyvää eikä täyttänyt ollenkaan odotuksiani, mikä tässä tapauksessa oli varsin hyvä asia, haha. Tietenkin olen maistanut olutta aiemmin, mutta se on ollut aina yhtä pahaa. Nyt olen kuitenkin onnistunut löytämään oman makuni ja pidän oluesta. Sinänsä hyvä, sillä Saksassa ei juuri siidereitä myydä.

Takaisin aiheeseen. Lauantaina olimme suunnitelleet kavereiden kanssa, että menemme istumaan iltaa Vetter's:iin. Alkuillasta paikka oli täynnä, joten päädyimme hetkeksi muutaman korttelin päähän toiseen pubiin. Loppuilta kuluikin sitten alkuperäisten suunnitelmien mukaan.

Vetter's tarjoaa ympäri vuoden itsetehtyä olutta sesongin mukaan. Itse maistettuja ovat Maibock 6% ja kuvassa oleva Märzen 5.2%. Maistamatta on vielä Doppelbock 7.2%, Vetter's Frisch 4.5% sekä jouluolut Weihnachtsbock 6%. 

Tykkään jotenkin, että paikka on tunnelmaltaan niin lämmin. Paljon kaunista puupintaa ja kynttilöitä. Asiakaskuntakin on keskimääräisesti vanhempaa, kuin nuorten suosimissa paikoissa. Olutta saa juoda Saksassa kuitenkin jo 16-vuotiaana. Selvästi aikuisempaan makuun siis. Musiikkia ei soiteta, mutta tasainen puheensorina täyttää tilan. Tykkään.

Kävin tänään vielä hakemassa litran "to go"- oluen kotiin. Ei ole hinnalla pilattu, 3e.

"Wer hier nicht trinkt, ist nur zu faul zum schlucken." / "Kuka täällä ei juo, on vain liian laiska nielaisemaan."

- Annika

Paperisotaa

Heipsan! Aikaa täällä Saksassa on nyt vietetty vajaa kaksi viikkoa ja tähän mennessä kaikki on sujunut ihan hyvin. Arki on vielä hyvin epäsäännöllistä ja vaihtelevaa. Kaikki on uutta ja mielenkiintoista, mutta toisaalta asioiden hoitamiseen kestää totuttua kauemmin. Kestoon vaikuttaa ihan jo eri kieli, mutta myös erilaiset toimintatavat. Täällä hoidetaan vielä aika paljon asioita paperilla, mutta sähköistymiseen ollaan siirtymässä. Maassa maan tavalla. 

Alkuun kaikki jumitti paikallaan, sillä vuokranantajamme oli lomareissulla ensimmäisen viikon ajan. Ilman todistusta siitä, missä tarkalleen asumme, ei muuttoilmoituksen teko kaupungintalolla onnistu. Sen vuoksi emme olleet virallisesti kaupungin asukkaita. Se puolestaan vaikutti siihen, etten voinut avata pankkitiliä. Pankkitilin avaamiseen vaadittiin, että asuinkunta on Saksassa, ja omanihan oli tuossa vaiheessa vielä Lohja. Ilman paikallista pankkitiliä taas ei ollut mahdollista saada puhelinliittymää avattua. 

Rathaus eli kaupungintalo.

Saatiin uusina kaupungin asukkaina alennuskuponkivihko paikallisiin yrityksiin. Ilmaisia kahveja eri kahviloissa, kukkia puoleen hintaan, alennusta rakennustarvikkeista sekä hotelleista, jne...

Homma seisoi siis paikallaan aika pitkään, mutta alkuviikosta saatiin asioita eteenpäin. Vuokranantaja allekirjoitti asumistodistuksen, meistä tuli Neckargemündin asukkaita ja saksalainen pankkitili saatiin avattua. Tilin avaamiseen vaadittiin puolitoista tuntinen kokous, jossa asiakirjoja käytiin läpi ja allekirjoiteltiin. Hauskaa on, että maksamalla kymmenen euroa, minusta tuli pankin kultajäsen. Se tarkoittaa sitä, että pankkikorttini on kultainen ja sitä näyttämällä saa alennuksia lukuisista yrityksistä. Esimerkkinä Saksan versio Onnibussista antaa kaikista matkoista 10% alennuksen. Ihan hyödyllinen, sillä bussi kulkee koko Keski-Euroopan alueella. Alennus on jo ihan huomattava, jos lähtee reissuun Prahaan, Amsterdamiin tai vaikka Roomaan.

Sairasvakuutuksen saaminen on myöskin isompi homma, kuin osasin kuvitella. Prosentuaalinen summa menee suoraan palkasta ja jos sattuu olemaan työtön, on hinta 180 euroa kuukaudessa. Päädyttiin nyt siihen, etten ala tuota "vapaaehtoista vakuutusta" hankkimaan kuukauden vuoksi, sillä se vaatisi Suomesta pyydettäviä liitteitä ja pitäisi ilmoittautua paikalliseen työkkäriin. Jos joudun käymään lääkärissä, maksan sen itse. Ja jos jotain suurempaa tapahtuu, on kulujen korvaaminen jälkikäteen järjesteltävissä.

Sain tervetuliaislahjaksi flunssan, joten viimeiset pari päivää on mennyt pitkälti vuoteen pohjalla. Se ei sinänsä haittaa, sillä sää on ollut kovin sateinen muutaman päivän ajan. Ja oikeastaan parempi sairastaa nyt ennen töiden alkua. Pikku hiljaa aletaan olemaan voiton puolella, olo on jo paljon parempi. 

Nalakin selvisi eroahdistuongelmastaan. Annettiin vielä jokunen päivä aikaa pikkuselle tottua uuteen kotiin ja harjoiteltiin yksinoloa pienin askelin. Nyt yksinolo sujuu hyvin. Seurattiin koiran käytöstä noin tunnin ajan Skypen välityksellä ja hetken omasta pedistä tarkailtuaan se nukahti. Täällä siis kaikki hyvin.

Viime viikkoisesta työhaastattelusta kerron toisessa postauksessa, haastattelun toiminnallinen osuus on nimittäin vielä suorittamatta...

- Annika

Mannheimer Messe

Tähän mennessä lähes kaikki on sujunut hyvin. Ongelmana on Nalan yksinolo, joka on tähän asti sujunut Suomessa hyvin. Luulen, että tähän on syyllisenä muutto ja uusi ympäristö uusine hajuineen. Aikaa täällä on vietetty nyt vasta vajaa viikko, joten ihan ymmärrettävää. Olimme menossa muutama päivä sitten lähikauppaan, ja jätimme koiran yksin odottamaan. Varmuudeksi jätimme puhelun auki niin, että toinen puhelimista oli mukanamme ja toinen asunnossa. Emme ehtineet edes alaovelle, kun haukkuminen alkoi. Ollaan nyt pidetty Nalaa mukana joka paikassa tai vuoroteltu omia menojamme. Onneksi tässä on nyt noin kuukausi aikaa totuttaa koiraa yksinoloon ja harjoitella. 

Perjantaina Petrus jäi koiravahdiksi ja lähdin ystäväni kanssa illalla ulos. Menin junalla Mannheimiin, josta suuntasimme yhdessä Veronikan ja hänen ystäviensä kanssa Mannheimer Messe- tapahtumaan. Se on kahdesti vuodessa järjestettävä Volksfest eli kansanjuhla. Alue on täynnä huvipuistolaitteita, ruoka- ja juomakojuja sekä juhlatuulella olevia ihmisiä. Muistuttaa ehkä Suomen tivolia, mutta poikkeuksena on, että se avataan illalla ja toinen pääpainopiste laitteiden lisäksi on sosialisoitumisessa hyvän ruoan ja juoman merkeissä. 

 

Käytiin muutamassa laitteessa ja mulle tuli tietenkin ihan hirveen paha olo. Danke Vero für die Übelkeit. Olisihan se pitänyt tietää, ruoka onneksi auttoi ja lähdimme katsomaan ilotulitusta. Loppuillasta, kun muu porukka oli jo lähtenyt kotiin, menimme vielä juomaan yhdet oluet kaljatelttaan. Teltassa soitti joku paikallinen bändi cover-biisejä ja ihmiset tanssivat penkeillä. 

Veronika: "Hey, sollen wir vorher-nacher-fotos machen?" / "Hei, otetaanko ennen- ja jälkeen-kuvat?"

Veronika on yksi mun muutamasta saksalaisesta ystävästä. Tavattiin, kun olin tekemässä viimeistä harjoitteluani Heidelbergissä. Hän oli ohjaajani ja opetti mulle paljon, niin sairaanhoidosta, saksan kielestä kuin nyt myös kulttuuristakin. Hah. Työharjoittelussa Veronika kielsi mua puhumasta englantia, ja hyvä niin. Tajusin perjantaina, että hitto, mähän osaan puhua saksaa. En lähellekään täydellisesti, mutta pärjään. Tärkeintä on, että tulee ymmärretyksi ja että on ystäviä, jotka ymmärtää. Kiitos, että oot siinä.

Veronika ist eine von meinen wenigen deutschen Freunden. Wir haben uns getroffen, als ich mein letztes Praktikum in Heidelberg gemacht habe. Sie war meine Tutorin und hat mir viel über die Krankenpflege, die deutsche Sprache und auch jetzt über die Kultur gelehrt. Hah. Während des Praktikums hat Veronika mir verboten Englisch zu sprechen, und das ist gut so. Am Freitag habe ich bemerkt, verdammt, ich kann Deutsch sprechen. Weit von perfekt, aber ich schaffe es. Das wichtigste ist, dass man verstanden wird und Freunde hat, die verstehen. Danke, dass du da bist.