Zell am See

Keskiviikkona suunnattiin kauan odotetulle Alppireissulle Itävallan Zell am See:hen. Muutamasta vastoinkäymisestä huolimatta matka oli varsin onnistunut. Ensimmäisenä huolenaiheena oli oma viikkoa aikaisemmin venähtänyt polveni, joka onneksi ehti parantua laskettelukelpoiseksi torstaihin mennessä. Laskin kuitenkin varovasti, jottei mitään pahempaa käy. Onnistuin silti jotenkin ihmeen kaupalla kaatumaan ihan paikalla seisoessanikin kerran, haha. Olin aina pitänyt itseäni keskitasoisena laskettelijana. Selviän pääsääntöisesti kaikista sinisistä ja punaisista rinteistä, olen jopa kerran uskaltautunut mennä mustankin alas. Alpeilla rinteiden vaikeustaso tuntui nousseen tai sitten omat taitoni ovat vuosien aikana ruostuneet, mutta pysyin visusti sinisissä rinteissä, sillä niissäkin riitti tekemistä. Kyllä muutama punainenkin tuli mentyä, mutta kyllä siniset, helpot rinteet, tarjosivat tarpeeksi haastetta.

Tytöt tutkimassa rinnekarttaa.

Suunnitelmana oli, että Veronika saapuu lentokoneella Frankfurtiin ja menee siellä junaan. Junan saapuessa Heidelbergiin hyppään kyytiin ja suuntaamme yhdessä kohti Müncheniä. Siellä Pihliksen oli tarkoitus liittyä seuraan ja loppumatkan Itävallan puolelle olisimme matkanneet yhdessä. Suunnitelma kaatui heti alussa ensimmäisen junan ollessa myöhässä, mutta onneksi Deutsche Bahn antoi ilmaiseksi uudet liput ja saavuimme perille vain kaksi tuntia suunniteltua myöhemmin. Pihlis oli sillä aikaa hyvin ehtinyt kirjautua hotelliin ja hakea kaupasta tervetuliaiskuoharin.

Hotelliksi valikoitui ystävänpäiväteemaan sopivasti osuva Romantik Hotel. Olimme liian myöhään liikkeellä, kun etsimme vapaita hotelleja ja tämä oli ainoa, josta huoneen sai vielä kohtuulliseen hintaan. Tosi kaunis paikka, niin ja romanttinen. Yksi aulan seinä oli täytetty kymmenillä ja kymmenillä kuvilla tuoreista aviopareista. 

Sään suhteen meillä kävi tosi hyvä tuuri, aurinkoa riitti ja lämpötila vain pari astetta miinuksella. Sumu tosin pääsi vähän toisena päivänä yllättämään, mutta ei se laskettelua estänyt, vähän vain hidasti.

Vietettiin kaksi päivää rinteessä ja se kyllä tuntui pohkeissa. Laskemisen jälkeen oli ihana rentoutua hotellin spa-alueella. Lämmitetty ulkouima-allas, poreallas ja monet eri saunat kyllä tulivat tarpeeseen. Rinteistä löytyi paljon erilaisia kuppiloita ja ravintoloita, joissa söimmekin usein paikallista ruokaa. Valaistuja rinteitä ei juuri ollut, joten kaikki hissit sulkeutuivat ennen pimeän tuloa, noin neljän aikaan, jotta viimeiset laskijatkin pääsevät valon aikaan alas. Hissien suljettua alkoi after ski, mitä pystyi viettämään sekä rinteillä että maan kamaralla. Paras after ski paikka oli huipulla, 2000 metrin korkeudessa oleva ravintola Schnaps Hans, mutta koska hissit eivät enää liikkuneet, oli alas lasketeltava. Itse koin alkoholin ja laskettelun samanaikaisesti pelottavana ajatuksena, joten pysyttelin ihan perus kaakaossa, niin kauan, kun rinteessä oltiin. Aikaa meidän poppoolla huipulta alas meni tasan tunti, sillä matkat olivat todella pitkiä. 

"Miehilläkin on tunteita, kuten esimerkiksi jano."

Kokonaisuudessaan oli ihan super mahtava reissu. Haluan ehdottomasti mennä vielä uudelleen!

- Annika

Laskiainen

Suomessa laskiaista vietetään lähinnä hernekeiton, laskiaispullien ja pulkkamäen merkeissä. Niinpä päätin näyttää kavereille, millaisia perinteitä meillä on ja leivoin viime viikonlopun elokuvailtaan laskiaispullia.

Laskiaista, kuten monia muitakin juhlapäiviä, vietetään Saksassa suuremmin ja juhlavammin. Laskiaisaikaan kouluissa on viikon loma ja marraskuusta alkanut virallinen karnevaalien odotusaika huipentuu laskiaistiistaina suureen karnevaaliin. 

Kaupat täyttyvät naamiaisasuista  ja kaikesta muusta oheistavarasta hyvissä ajoin monta viikkoa ennen karnevaaleja. 

Faschingng eli juurikin tämä karnevaali on monituntinen kulkue, jossa värikkäästi pukeutuneet ihmiset iloitsevat ja tanssivat sekä heittävät alkoholinhuuruiselle juhlakansalle karkkia, popcornia ja muita herkkuja, vähän kuin Suomessa penkkaripäivänä. Kuvasaldo jäi itse kulkueesta valitettavasti varsin vähäiseksi.

Karnevaalin jälkeen suuntasin Bauhausin kautta kotiin. Illalla menin vielä parin kaverin kanssa Mannheimiin elokuviin. Bongasin pari viikkoa aiemmin, että laskiaisena näytetään yksi näytös eräästä suomalaisesta elokuvasta. Hauska sattuma ja kiva tilaisuus, joten miksei! Illalla vielä pakkailin seuraavaa päivää varten.

- Annika

Ei niin onnistunut laskettelureissu

Mentiin keskiviikkona työpaikan kanssa laskettelemaan paikkaan nimeltä Feldberg. Laskettelukeskus sijaitsi Schwarzwaldin alueella, eli aika lähellä paikkaa, jossa olin vaihto-oppilaana. Lähtö sairaalan pihalta oli 5.45, joten jouduin ottamaan taksin, sillä noin aikaista junayhteyttä en varmuudella olisi saanut. Taksi oli myöskin puoli tuntia nopeempi vaihtoehto, joten tilasin edellisiltana sen valmiiksi koti-ovelle. 

Matka kesti noin kolme tuntia, jonka nukuin kyllä melkeen koko ajan. Perillä vuokrasin sukset, sillä omien raahaaminen Suomesta olisi ollut astetta suurempi operaatio ja oikeastaan kalliimpaakin. Meitä oli 11 hengen porukka, joista osa lasketteli ja osa käveli.

Maisemia ei paljoa pystynyt katselemaan, sillä sää oli erittäin sumuinen, mutta ajoittain näkyvyys oli hieman parempi. 

Laskettelu sujui alkuun mutkitta ja sää oli lämpötilan puolesta täydellinen, ehkä yksi miinusaste eikä kovin tuulista. Aurinko paistoi sumuverhon takaa. 

Ehkä viidennellä hissimatkalla kollegani Lisa sanoi, että täytyy muistaa varoa jäisi kohtia. Samalla pohdin, että haluaisin kehittyä paremmaksi laskettelijaksi, ehkä jokin kurssi tekniikan hiomiseksi olisi vielä paikallaan. Hitaassa vauhdissa kaikki sujuu mutkitta, mutta nopeassa vauhdissa tekniikka kaipaa vielä parantelua, sillä usein tulee tunne, että meinaa menettää kontrollin.

Laskiessani seuraavaa rinnettä alas, ehkä tasooni nähden hivenen liian reippaasti, osuin jäiseen kohtaan käännöstä tehdessäni. Tietenkin lensin rähmälleni jonkinlaisen pyörähdyksen saattelemana ja valuin rinnettä alas vatsallani. Suksi ei tietenkään irronnut jalasta, silloin kun pitää ja polveen kohdistui kova vääntö ja siten myös kipu. Hetken siinä ihmeteltiin kollegan ja paikalle sattumoisin saapuneen rinnevahdin kanssa jalkaa ja tultiin siihen lopputulokseen, ettei mikään ole mennyt rikki. Pääsin jotenkin laskemaan rinteen ajas ja menimme hissillä rinnekahvilaan. Sovittiin, että pidetään nyt tauko, jotta jalka voi levätä ja sitten koitetaan jatkaa.

Istuin ehkä kolme tuntia, ja kipu oli edelleen aivan hirveä pienessäkin liikkeessä. Lopulta luovutin ja päätin, etten kyllä kykene enää laskemaan takaisin aloituspisteelle. Se olisi vaatinut ainakin kaksi laskua, sillä olimme toisella puolella laskettelukeskusta. Työkaveri tuli hakemaan mut autolla.

Kun kipu ei kolmen tunnin automatkan aikana särkylääkkeistä huolimatta vieläkään helpottanut ja kyseessä oli kuitenkin työtapaturma, suuntasin Heidelbergissä kirurgian päivystykseen. Sinänsä positiivinen kokemus, koko odotushuoneessa oli yksi potilas ja pääsin lääkärin vastaanotolle kymmenessä minuutissa. Lääkärin luota suoraan röntgeniin ja siitä takaisin lääkärille, kaikki alle puoleen tuntiin. Kuten arvasin, mitään ei ollut mennyt onneksi rikki, mutta polven sivuside on revähtänyt ja sain sairaslomaa, kepit sekä kipulääkkeet. Toivottavasti polvi toipuuu pian. Töihin en siis enää palaa täällä, sillä työvuoroja olisi ollu jäljellä enää neljä.

Muuten ihan kiva reissu, pääsin kuitenkin muutaman tunnin ajan laskemaan ja söimme sekä joimme hyvin. Kokonaisuudessaan ihan positiivinen kokemus, olosuhteet huomioon ottaen. Sain vähän ensimakua ensi viikon Alppireissuun. Voi olla, että jää laskettelut siellä välistä, mutta sen kokoisesta paikasta löytyy varmasi muitakin aktiviteetteja.

- Annika

Uusia tuulia

Istun junassa matkalla Mannheimiin katsomaan tämän viikon yllärielokuvaa. Nyt kun kaikki on varmistunut, ajatteli vihdoin kertoa viimeisimmistä kuulumisista ja tapahtumista.

Viime viikkoina on tapahtunut paljon kaikenlaista. Arki luistaa, niin kuin normaali työntäyteinen elämä nyt yleensäkin. Töissä on mennyt jo paremmin, tuntuu että ymmärrys, tieto ja taito on kehittynyt. Asuntokin näyttää jo pikku hiljaa kodilta. Mun kieli on kehittynyt, mistä oon tosi ilonen. Mulla on yks kaveri, kenen kanssa puhun edelleen englantia, mutta viime viikolla huomasin lipsauttelevani saksaa aina välillä, mikä on tietty hauskaa, sillä englanti on edelleen mulle se vahvempi kieli.

Olen pohtinut paljon asioita, elämää ja tulevaisuudensuunnitelmiani ja tullut siihen lopputulokseen, että palaan takaisin Suomeen. Tuntuu vaikealta tehdä näin suuri päätös, sillä vaikka paluu Suomeen saa mut tuntemaan iloa ja onnellisuutta, samalla olen surullinen, tosi haikeeta jättää tämä taakse.

Yhtenä Saksaan muuton tarkoituksena oli saada kansainvälistä työkokemusta, ja siitä olenkin erittäin kiitollinen. Kokemus on opettanut mulle tosi paljon ja tästä lyhyestäkin työsuhteesta jäi paljon käteen. En vaihtaisi tästä ajasta päivääkään. Kaikki mitä olen kokenut, niin hyvät kuin huonot asiat, ovat kasvattaneet ja antaneet niin paljon. Olen nähnyt ja kokenut uskomattoman hienoja asioita sekä saanut uutta perspektiiviä omaan elämään ulkomailla asumisesta.

Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja me jatketaan nyt Petruksen kanssa eri teitä. Palatessani Suomeen suljen nyt yhden oven, mutta samalla avaan monta uutta ja olenkin innoissani tulevasta. Saksaa en kuitenkaan aio unohtaa, siitä on tullut mulle paikka, jossa voin tuntea olevani kotona. Mulla on täällä ystäviä, kollegoita ja toinen perhe. Paljon syitä palata käymään.

Ilmoitin tiistaina pomolle, että haluan irtisanoutua, sillä aijon palata takaisin kotiin. Jännitin sitä kovasti, mutta ilokseni pomo kertoi ymmärtävänsä asian täysin, vaikka onkin pahoillaan. Tiistaina tapasin sairaalan henkilöstöpäälikön ja sovimme käytännön asioista. Viimeinen työpäiväni on reilu viikon päästä, jonka jälkeen aion viettää muutaman viikon turistina ja katsella paikkoja.

- Annika

Pidennetty turistiviikonloppu

Toissa viikolla sain taas vieraan Suomesta, vietettiin Annan kanssa kiva pidennetty turistiviikonloppu, johon kuului paljon ruokaa, nähtävyyksiä ja uusia kokemuksia. Ihan kiva, kun on joku kenen kanssa kierrellä, kun ei sitä yksin jotenkin tule tutustuttua paikkoihin samalla tavalla. 

Menin viimeisen yövuoron jälkeen nukkumaan vain pariksi tunniksi ja sitten jo suuntasinkin juna-asemalle odottamaa Annaa. Käytiin kahvilla ja näytin kaupunkia pikaisesti. Mulla oli muutamia asioita hoidettavana, mutta iltapäivällä suunnattiin mun luokse ja vaan rentouduttiin.

Perjantaina olimme varsin aikaansaavia, kävimme heti aamusta reilu tunnin lenkillä vuorenrinteellä ja suuntasimme vielä Heidelbergin keskusta näköalapaikalle, Filosofintielle. Sää onneksi suosi meitä, edes osan päivästä. Käytiin syömässä aivan ihanassa hampurilaisravintolassa nimeltä Hans im Glück. Sisustus oli tosi hauska, paljon puupintaa ja koivuja.

Olin varannut Heidelbergin kulttuuripanimosta pöydän, joten suuntasimme porukalla sinne illalliselle. Ilta jatkui baarikierroksen merkeissä. Lauantai lähinnä rentouduttiin ja sunnuntaina palasimme taas nähtävyyksien pariin. Käytiin Heidelbergin linnalla ja jälleen kerran syömässä saksalaista perinneruokaa ja vähän -juomaakin. Illalla lähdimme Mannheimiin elokuviin. Tykästyin kovin aiemmassa postauksessa kirjoittamaani sneak preview-elokuvaan, joten vein Annankin katsomaan sitä. Sitä ei vaan ikinä voi tietä, mikä elokuva katsojaa odottaa ja viime viikolla elokuva ei kyllä täyttänyt minkäänlaisia odotuksia, haha. Huomenna aijon mennä kuitenkin katsomaan, josko olisi luvassa jotain parempaa.

Maanantaina pitkä viikonloppumme oli vietetty ja saatoin ystäväni juna-asemalle. Samalla ostin junaliput jo seuraavaa reissua varten...

- Annika