Ei niin onnistunut laskettelureissu

Mentiin keskiviikkona työpaikan kanssa laskettelemaan paikkaan nimeltä Feldberg. Laskettelukeskus sijaitsi Schwarzwaldin alueella, eli aika lähellä paikkaa, jossa olin vaihto-oppilaana. Lähtö sairaalan pihalta oli 5.45, joten jouduin ottamaan taksin, sillä noin aikaista junayhteyttä en varmuudella olisi saanut. Taksi oli myöskin puoli tuntia nopeempi vaihtoehto, joten tilasin edellisiltana sen valmiiksi koti-ovelle. 

Matka kesti noin kolme tuntia, jonka nukuin kyllä melkeen koko ajan. Perillä vuokrasin sukset, sillä omien raahaaminen Suomesta olisi ollut astetta suurempi operaatio ja oikeastaan kalliimpaakin. Meitä oli 11 hengen porukka, joista osa lasketteli ja osa käveli.

Maisemia ei paljoa pystynyt katselemaan, sillä sää oli erittäin sumuinen, mutta ajoittain näkyvyys oli hieman parempi. 

Laskettelu sujui alkuun mutkitta ja sää oli lämpötilan puolesta täydellinen, ehkä yksi miinusaste eikä kovin tuulista. Aurinko paistoi sumuverhon takaa. 

Ehkä viidennellä hissimatkalla kollegani Lisa sanoi, että täytyy muistaa varoa jäisi kohtia. Samalla pohdin, että haluaisin kehittyä paremmaksi laskettelijaksi, ehkä jokin kurssi tekniikan hiomiseksi olisi vielä paikallaan. Hitaassa vauhdissa kaikki sujuu mutkitta, mutta nopeassa vauhdissa tekniikka kaipaa vielä parantelua, sillä usein tulee tunne, että meinaa menettää kontrollin.

Laskiessani seuraavaa rinnettä alas, ehkä tasooni nähden hivenen liian reippaasti, osuin jäiseen kohtaan käännöstä tehdessäni. Tietenkin lensin rähmälleni jonkinlaisen pyörähdyksen saattelemana ja valuin rinnettä alas vatsallani. Suksi ei tietenkään irronnut jalasta, silloin kun pitää ja polveen kohdistui kova vääntö ja siten myös kipu. Hetken siinä ihmeteltiin kollegan ja paikalle sattumoisin saapuneen rinnevahdin kanssa jalkaa ja tultiin siihen lopputulokseen, ettei mikään ole mennyt rikki. Pääsin jotenkin laskemaan rinteen ajas ja menimme hissillä rinnekahvilaan. Sovittiin, että pidetään nyt tauko, jotta jalka voi levätä ja sitten koitetaan jatkaa.

Istuin ehkä kolme tuntia, ja kipu oli edelleen aivan hirveä pienessäkin liikkeessä. Lopulta luovutin ja päätin, etten kyllä kykene enää laskemaan takaisin aloituspisteelle. Se olisi vaatinut ainakin kaksi laskua, sillä olimme toisella puolella laskettelukeskusta. Työkaveri tuli hakemaan mut autolla.

Kun kipu ei kolmen tunnin automatkan aikana särkylääkkeistä huolimatta vieläkään helpottanut ja kyseessä oli kuitenkin työtapaturma, suuntasin Heidelbergissä kirurgian päivystykseen. Sinänsä positiivinen kokemus, koko odotushuoneessa oli yksi potilas ja pääsin lääkärin vastaanotolle kymmenessä minuutissa. Lääkärin luota suoraan röntgeniin ja siitä takaisin lääkärille, kaikki alle puoleen tuntiin. Kuten arvasin, mitään ei ollut mennyt onneksi rikki, mutta polven sivuside on revähtänyt ja sain sairaslomaa, kepit sekä kipulääkkeet. Toivottavasti polvi toipuuu pian. Töihin en siis enää palaa täällä, sillä työvuoroja olisi ollu jäljellä enää neljä.

Muuten ihan kiva reissu, pääsin kuitenkin muutaman tunnin ajan laskemaan ja söimme sekä joimme hyvin. Kokonaisuudessaan ihan positiivinen kokemus, olosuhteet huomioon ottaen. Sain vähän ensimakua ensi viikon Alppireissuun. Voi olla, että jää laskettelut siellä välistä, mutta sen kokoisesta paikasta löytyy varmasi muitakin aktiviteetteja.

- Annika