Täydellinen syyspäivä

Kirjotan tämän postauksen nyt my day- tyyliseksi. Aloitin viime viikolla työt ja nyt mulla on muutaman päivän vapaat. Voin sanoa, että tuli tarpeeseen. Vaikka tykkään työpaikastani, alku on ollut niin fyysisesti kuin psyykkisestikin aika rankka. Työtahti on aikamoinen ja uutta opittava on läjäpäin. Jo se yksinään olisi rankkaa, mutta pienen lisämausteen työhön tuo kielimuuri, jonka toivon pian katoavan tai edes helpottavan. En kuitenkaan muuttaisi nyt mitään, sillä työ vaikuttaa kivalta ja sitäpaitsi, elämässä pitää olla haasteita, eikö niin?

Pienen univelan vuoksi nukuin ruhtinaalliset 12-tuntiset yöunet viime yönä, joten oli ainakin hyvin levätty olo. Viikon kestänyt on-off sadekeli oli tiessään ja aurinko paistoi, täydellistä. Vietin rauhallista aamua sohvalla lempisarjaa katsoen. Puhelimeen kilahti viesti, hyvä ystäväni Keski-Saksasta on Heidelbergissä. Kamat kasaan ja bussilla keskustaan. 

Vuonna 2014 olin mukana koulujen välisessä vaihto-ohjelmassa. Vietettiin isolla porukalla viikon Saksassa, jokainen sijoitettuna paikalliseen perheeseen. Muutaman kuukauden päästä saksalaiset sitten tulivat viikoksi Suomeen ja me majoitimme vuorostaan heidät. Siitä asti olen pitänyt enemmän tai vähemmän yhteyttä mun "vaihtari pariin", Tabeaan. 

Viime tapaamisesta on vierähtänyt kaksi vuotta ja oli kyllä ihan nähdä pitkästä aikaa! Vein Tabean ylös vuorenrinteelle filosofintielle, mielestäni Heidelbergin kauneimpaan paikkaan. Rinnettä pitkin kulkee muutaman kilometrin mittainen kapea tie, josta aukeaa näköala koko kaupungin ylle.

Aamun aurinkoinen sää jatkui ja lämpötila nousi 15 asteeseen. Laskeuduimme takaisin alas vanhaan kaupunkiin ja kävimme syömässä. 

Kävelimme vanhan kaupungin läpi, kävimme kahvilla ja vähän myös ostoksilla. Oli mukava vaihtaa kuulumisia. Tabea hakee Heidelbergiin opiskelemaan, joten tulevaisuudessa voisimme mahdollisesti nähdä useammin. Saatoin ystäväni junalle ja päätin jäädä itse vielä vähän ostoksille. Sain vähän jouluostoksia tehtyä, mutta myönnettäköön, että suurin osa ajasta meni alennusmyynneissä. Kaupoissa soi osittain joululaulut ja kaupunki oli valaistu kauniisti. Tällaiselle joulua rakastavalle ihmiselle positiivinen juttu. Sain töistä muutaman vapaapäivän ja tulen Suomeen joulun alla viikoksi. 

Menin bussilla kotiin ja suoraan koiran kanssa lenkille, ilma oli edelleen hyvä, viileähkö. Kotona söin vielä äkkiä ja nyt alkaa vielä elokuvailta. Ei hullumpi päivä.

- Annika

Viimeinen päiväni työttömänä

Eilen oli siis viimeinen päivä ennen töiden alkua. Viimeiset reilu kaksi kuukautta olivat oikeastaan ensimmäinen kerta, kun olin työtön, sanan varsinaisessa merkityksessä. Aiemmin sitä on kantanut lähinnä opiskelijan titteliä ja ensimmäisen työni sairaanhoitajana aloitin jo ennen opintojen loppumista. Vaikka kesätöiden loppumisen ja tämän päivän välistä aikaa voisi ajallisesti verrata peruskoulun kesälomaan, kaipaan jo kovasti sisältöä elämään. Ei sillä, kyllä koiran kanssa lenkkeily, Netflix ja  nukkuminenkin tuovat sisältöä, mutta tiedätte mitä tarkoitan.

Jottei tämä nyt ihan täysin mene valittamiseksi, oli ehkä ihan hyvä aloittaa elämä täällä rauhassa. Virallisten asioiden hoitoon on kulunut paljon aikaa ja nyt voi aloittaa työt ilman muita stressin aiheita. Koira sai kunnolla aikaa sopeutua uuteen kotiin ja ehdin itse tutustua lähiympäristöön huolella. 

Kävin eilen aamulla vielä sairaalalla allekirjoittamassa työsopimuksen ja keskustelemassa käytännönasioista. Seison nyt sairaalan aulassa ja kello on 06:10. Odottelen vielä viisi minuuttia ja suuntaan osastolle. 

Hyvää työpäivää!

- Annika

Ensimmäinen vieras

Viime viikko meni mukavasti ja tekemistä riitti. Sain ensimmäisen vieraan Suomesta ja oli kyllä ihana päästä pitkästä aikaa puhumaan näin tyttöjen kesken. Onhan puhelimet ja sosiaalinen media olemassa, mutta kasvokkain on tietenkin parempi. 

Yleisesti olen huomannut, etteivät täällä eri sosiaalisen median kanavat ole yhtä suuressa suosiossa, kuin Suomessa. Facebook löytyy noin joka toiselta ja usein siellä ei olla omalla koko nimellä. Saksalaiset ovat tarkkoja yksityisyydestään, joten tuokin selittynee mahdollisesti sillä. Whats App löytyy kuitenkin lähes jokaiselta, sillä ennen kaikkea saksalaiset ovat säästäväisiä. 

Takaisin asiaan. Menin siis Pihlistä vastaan keskiviikkoiltana juna-asemalle ja epätyypillisesti hänen bussinsa oli melkein tunnin myöhässä. Vaikka julkiset kulkuneuvot ovatkin pääasiassa erittäin täsmällisiä, on saksalainen versio Onnibussista kuitenkin poikkeus. Suuntasimme keskustaan illalliselle ja sen jälkeen suoraan kotiin, sillä kello lähenteli puolta yötä.

Torstaina menimme pitkälle lenkille etupihalta aukeavalle vuorenrinteelle. Harmi, että sää oli niin sateinen ja sumuinen koko päivän, että lenkkipolun maisemat jäivät vähän vajaiksi. Ilma oli kuitenkin tosi raikas ja sadekin piti sopivasti taukoa.

Syötiin nopeat välipalasalaatit ja suunnattiin keskustaan. Altes Hallenbad:lla oli Körperwelten: Anatomie des Glücks- näyttely. Suomennettuna "Onnen anatomiaa". Oli kyllä aivan älyttömän mielenkiintoista ja rahansa arvoista. Näyttelyssä oli esitelty lähes kaikki ihmiskehon osat ja yleisimmän sairaudet ja vaivat visuaalisesti. Kehon lihakset, luut, hermosto, nivelet ja aivot olivat eritelty ja varustettu infoteksteillä. Erityisen mielenkiintoisena koin sydämen ja verenkiertoelimistön ja niiden sairauksien havainnoinnin sekä raskaana olevan naisen poikkileikkauksen. Kehon osien lisäksi näyttelyssä oli paljon onneen, arvomaailmaan ja nautintoon liittyviä infopläjäyksiä ja videoita. Esimerkkinä, onko ihminen onnellisempi, kun kaupan suklaa valikoima on suuri? Sanoisin, että kyllä, muttei asia ole aivan niin mustavalkoinen. :D

Tässä näytettiin, miltä ihmiskeho näyttää ilman sen suurinta elintä eli ihoa. Lisäksi pääkallo oli avattu, joten sen sisään pystyi näkemään. Pään päällä oli nostettu aivot. Muita kuvia ihmiskehosta en viitsi laittaa, jos joku sattuu olemaan herkempi :D

Näyttelyssä menikin koko päivä, joten reissu Heidelbergin linnalle sai jäädä. Menimme keskustaan vielä syömään ja jäimmekin hetkeksi vielä istumaan iltaa. 

Perjantaina Pihlis lähti asioilleen ja itse vein Nalan eläinlääkäriin. Tarkoituksena oli lähinnä tehdä koiralle perus terveystarkastus. Tarkastuksesta selvittiin ja hintakin yllätti positiivisesti. Kun olimme kävelleet pari kilometriä sateessa kotiin, oli aika lähteä itsekin lääkäriin. Työhöntulotarkastus sujui ongelmitta, lupasin urheilla enemmän, annoin verinäytteen sekä sain rokotteen. 

Lääkäristä suuntasin käsi kipeänä Mannheimiin, jossa vielä shoppailimme Pihliksen kanssa tovin sekä kävimme syömässä kauan himoitsemaani sushia. Pihliksen lähdettyä menin vielä yksin elokuviin. Käyn yleensä katsomassa vain elokuvia, jotka esitetään alkuperäiskielellä. Ehkä joku päivä voisi koittaa saksaksi dubattua, mutta jotenkin se häiritsee suunnattomasti, kun suun liikkeet ja ääni eivät kohtaa. Kaipa sekin on tottumiskysymys. Tv:ssä kaikkiin ohjelmiin saa laitettua saksan kieliset tekstitykset, mikä kyllä helpottaa ymmärtämistä suuresti.

- Annika

Shoppailuyö Stuttgartissa

Stuttgart on mun mielestä uskomattoman kaunis kaupunki. Se on paikka, minne on jotenkin aina ihana palata. Kummallista, että siitä on tullut mulle niin tärkeä paikka, vaikka en silloin vaihtarina ehtinytkään olla siellä, kuin reilun kuukauden. Olen toisaalta käynyt siellä aina tasasin väliajoin, vähintäänkin moikkaamassa mun Saksan perhettä. Pari vuotta sitten tein yhden työharjoittelun Stuttgartissa ja muutamalla ihan lomamatkallakin olen ollut. 

Host-mama kutsui mut ja Petruksen viime viikon lauantaina illalliselle luokseen. Perheeseen kuuluu yksinhuoltajaäiti Martina ja hänen viisi ihanaa lasta. Nyt uusioperheessä on yhteensä yhdeksän lasta molempien aiemmista liitoista. Voin kertoa, että melua ja melskettä riitti. Aika meni niin nopeasti ja puhuttavaa riitti, joten unohdin napsia kuvia tänne, mutta ensi kerralla sitten.

Samana iltana Stuttgartissa oli "lange Einkaufsnacht" eli jonkinlainen sekotus yöshoppailua ja valokarnevaaleja. Yksi Petruksen kaveri tuli perässä junalla Stuttgartiin. Ihan kiva, mä sain rauhassa shoppailla ja pojat istuivat ulkona rupattelemassa. Mukaan tarttui lenkkarit töihin ja vähän urheiluvaatteita. 

Otettiin Nala mukaan, sillä matkojen kanssa reissuun kului niin paljon aikaa, ettei koiraa olisi voinut jättää yksin ja mitään potentiaalista hoitopaikkaakaan ei ole. Toisaalta oli myöskin hyvä, että Nala sai uusia kokemuksia. Junassa omassa kopassa matkustaminen sujui ongelmitta ja väenpaljouskaan ei pelottanut. Lapset olivat innoissaan ja halusivat rapsutella paljon. 

Kuvannut: Bartosz Stanczak

Kuvannut: Bartosz Stanczak

- Annika

Bohrermarkt

Vaikka arkisin mulla ei ole paljoa tekemistä, viikonloppuina ohjelmaa usein kuitenkin löytyy. Viime perjantaina mentiin jälleen kavereiden kanssa ulos, tällä kertaa kaikki tulivat Neckargemündiin, kotikaupunkiini. Kaupunki järjesti Bohrermarkt-juhlat, jokavuotisen viisipäiväisen tapahtuman. Alue koostui ruoka- ja juomakojuista, tivolilaitteista, olutteltasta ja muusta ohjelmasta. Saavuimme paikalle ajoissa, sillä pormestari piti avajaispuheen sekä aloitti tilaisuuden lyömällä hanan oluttynnyriin. Ihmisiä oli todella paljon, paikka oli täynnä juhlivia kyläläisiä. Tiedän, että puhun välillä kaupungista ja välillä kylästä. Vaikka Neckargemünd onkin pieni kaupunki Heidelbergin vierellä, näen sen kuitenkin enemmän kylänä tai Heidelbergin kaupunginosana.

Istuimme alkuillan olutteltassa, ja lähdimme ulos syömään. Yhdestä kojusta löysimme Glühweinia eli glögiä. Tajusin, etten ole ikinä maistanut suomalaista alkoholillista glögiä, alkoholitonta on itse tarvittaessa sitten miksailtu. En siis tiedä, miltä niin sanottu normaali glögi maistuu, mutta saksalainen versio juomasta on kuumennettua ja maustettua punaviiniä, johon laitetaan rusinoiden ja mantelien sijaan appelsiinin palasia. 

Lopulta menimme yhteen huvipuistolaitteeseen. Jätin sen suosiolla loppuiltaan, sillä tiesin, että siihen tulisi iltani loppumaan. Laitteissa pyöriminen saa aikaan kovan pahan olon, mutta silti oli kokeiltava, josko ei tällä kertaa. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin juonut pohjalle. Kävikin ilmi, että se vain pahensi asiaa entisestään. Pahoinvoinnilta ei taaskaan vältytty, joten lähdin kotiin. Kiva ilta kokonaisuudessaan. Hauskaa, että tälläsiä "mini-oktoberfestejä" jäljestetään ihan pienimmissäkin kylissä ja kaupungeissa.

Pojat ostivat terästetyn, liekehtivän glögin.

Viikon päästä alkaa vihdoin työt, tänään sain postissa työsopimuksen ja kaikki muut paperit allekirjoitettavaksi. Työnimikkeeni on hoitoapulainen, kunnes suomalainen tutkinto on tunnustettu päteväksi. Lenkkeilin aamupäivällä kaupungintalolle ja tilasin saksalaisen rikosrekisteriotteen. Enää kielikoe ja tulkin käännökset suomenkielisistä papereista.

- Annika

Halloweenin baarikierros

Saksassa Halloweenia juhlitaan pyhäinpäivää edeltävänä iltana, aivan kuten Suomessakin. Erona tähän on se, että Suomessa pyhäinpäivää vietetään 31.10.-6.11. välille osuvana lauantaina, kun taas Saksassa 1.11. viikonpäivästä riippumatta. Pyhäinpäivä on yleinen vapaapäivä, joka mahdollistaa Halloweenin juhlimisen juurikin lokakuun viimeisenä iltana. Tänä vuonna Halloween sijoittui keskelle viikkoa, tiistai-iltaan. 

Poikkeuksena muihin vuosiin, tänä vuonna vapaapäiviä oli kaksi. Tiistaina juhlittiin reformaation eli uskonpuhdistuksen merkkipäivää. Joissain Saksan osavaltioissa päivä on vuosittainen yleinen vapaapäivä, mutta tänä vuonna reformaatiopäivää vietettiin koko maassa, sillä Martti Lutherin julkaisemista 95 teesistä tulee kuluneeksi 500 vuotta.

Illaksi olimme suunnitelleet baarikierroksen Heidelbergin keskustassa, aloittaen ravintolasta, siirtyen erilaisiin pubeihin ja päättyen yökerhoon. 

Käsespätzleä ja Rieslingiä, just the way I like it.

  

Ilta sujui hyvin pitkälle suunnitelmien mukaan. Käytiin syömässä ja jatkettiin matkaa muutaman pubin kautta kohti vanhan kaupungin keskustaa. Kaikki ravintolat ja kapakat olivat ihan tupaten täynnä, mutta jotenkin meidän onneksi löysimme aina tilaa vielä yhdelle seurueelle. Mitä lähempänä Heidelbergin keskustan baari- ja ravintolakeskittymää olimme, sitä täydempiä paikat olivat. Meidän kantapubissa, josta jo aiemman kirjoitin, kävi kuitenkin pieni vahinko. Tarjoilija ei huomannut pöydälle jäähtynyttä steariinikohtaa, ja liu'uttaessaan tuoppia pitkin pöytää, se kaatui kokonaan syliini. Tietenkin näin käy juuri silloin, kun jalassa on valkoiset farkut. Noh, lopulta housut kuivuivat ja näyttivät jopa yllättävän puhtailta. Pahoitteluksi sain muutaman juoman ilmaiseksi. Tarjoilijalle (joka pyyteli tuhannesti anteeksi) vakuuttelin, että ei hätää, olen kokenut saman ollessani tarjoilualalla töissä. Tiedän siis tunteen ja ymmärtävä asiakas vähentää tilaneesta jääviä traumoja suuresti :D Loppua kohden saimme enää vain seisomapaikkoja ja yökerhoon emme päässeet ollenkaan sen ollessa täynnä. Onneksi olimme varautuneet asiaan ja otimme käyttöön plan b:n. Taas yksi onnistunut Halloween.

- Annika