Asuntokuviot alkaa vihdoin selviämään. Viimeiset kolme kuukautta ollaan asuttu hyvin kalliissa loma-asunnoksi luokitellussa kalustetussa yksiössä reilu 10 km päässä keskustasta. Tarkoitus oli etsiä jotain halvempaa, kunhan saadan ensin muut asiat rullaamaan. Nyt kun olen ehtinyt olla kuukauden päivät töissä ja kaikki virallinen paperityö muun muassa kaupungintalolla, pankissa, sairaskassassa sekä verotoimistossa on tehty, on vihdoin aika muuttaa.
Ollaan etsitty ahkeraan uutta asuntoa ja lähetetty varmaan 50 hakemusta eri asuntoihin. Toiveena oli löytää edullinen kaksio lähempänä keskustaa, kuitenkin luonnon läheltä. Heidelberg on erittäin suosittu kaupunki opiskelijoiden keskuudessa, sillä yliopisto on yksi maan ja koko Euroopan arvostetuimmista. Tämän vuoksi asunnoille on erittäin suuri kysyntä.
Kuten muutama postaus taakse päin kerroin, kävimme asuntonäytössä pari viikkoa sitten. Asuntoa oli käynyt vielä katsomassa yksi henkilö, joten päätöksen kuuleminen viivästyi. Omistaja päätti kuitenkin meidän onneksemme vuokrata asunnon meille. Tiistaina menemme vihdoin paikan päälle allekirjoittamaan vuokrasopparin.
Meillä kävi hyvä tuuri asunnon suhteen. Vuokra pienenee yli 200 eurolla, työmatka puolittuu, huoneiden määrä tuplaantuu sekä saamme parvekkeen. Kerron asunnosta lisää, kun olemme vihdoin muuttaneet.
Ongelmaksi muodostui itse muutto. Nykyinen vuokrasopimus loppuu 19.12. ja seuraava alkaa 1.1. Vaikka meillä on mennyt nykyisen vuokranantajan kanssa vähän sukset ristiin, saatiin pidennettyä vuokraa 21.12. asti. Mainittakoon esimerkkinä se, että vuokranantaja kertoi minulle käyneen asunnossamme kahdesti, kun emme ole olleet kotona, vaikka asunnossa on vieraita ihmisiä pelkäävä koira. Kuitenkin, saamme asua asunnossa torstaihin asti, jolloin tulenkin Suomeen viikoksi. Petrus viettää ajan tuttavien luona. Uuden vuoden yli joudumme asumaan hotellissa ja vihdoin tammikuun ensimmäisenä päivänä pääsemme muuttamaan. Onneksi saamme viedä muuttolaatikot asunnon varastoon etukäteen.
Aina kaikki ei mene odotetusti, mutta tässä tapauksessa tämä on onneksi vain järjestelykysymys. Istun nyt bussissa matkalla töihin, vaikkakin myöhässä, sillä otin epähuomiossa bussin väärään suuntaan, heh. Ehkä voisin uuden vuoden lupauksena perehtyä Heidelbergin julkiseen liikenteeseen. Vielä viisi yövuoroa ja sitten joululoman viettoon Suomeen!
- Annika
Viime viikolla juhlittiin sata vuotiasta Suomea. Pomo antoi mulle itsenäisyyspäivän jälkeisen päivän vapaaksi, joten päivän juhlistaminen täältäkin käsin oli mahdollista.
Nyt jonkin verran ulkomailla aikaa viettäneenä arvostan Suomea vieläkin enemmän, kuinka hyvin asiat oikeasti ovatkin. Multa kysytään usein, kummasta maasta tykkään asiassa x enemmän? Yllättävän usein haluaisin vastata, että Suomesta tietenkin. Vastaan kuitenkin yleensä ympäripyöreästi, että molemmilla mailla on omat hyvät ja huonot puolensa. Tai kun multa kysytään, aijonko joskus vielä palatan Suomeen, vastaan: "Kyllä, kotimaa on aina kotimaa". Sitä Suomi mulle on, kotimaa. Mulla voi olla Saksassa koti ja voin rakastaa tätäkin maata, muttei se ikinä tule yltämään Suomen tasolle.
Meitä on täällä Heidelbergin ja Mannheimin alueella aika iso läjä suomalaisia ja pidämmekin ahkerasti facebookin avulla yhteyttä. Muutama viikko ennen itsenäisyyspäivää yksi henkilö kutsuikin tuon facebook ryhmän kaikki 150 jäsentä perheineen omaan kotiinsa juhlimaan Suomen itsenäisyyttä. Tottakai päätettiin osallistua, vaikka kyllä mua jännittikin mennä paikkaan, jossa en tunne ketään.
Päästiin perille ja ovelta kantautui iloinen puheensorina ja taustalta linnan juhlien selostus. Pöydät olivat täynnä ruokia ja herkkuja. Oli muun muassa poronkäristystä ja perunamuusia, korvapuusteja, suklaata, salmiakkia ja lonkeroa. Ja täytyy sanoa, että näin enemmän Iittalaa ja Marimekkoa kerrallaan, kun yhdessäkään kodissa koskaan.
Oli ihana nähdä, kuinka nämä stereotyyppisesti ujot ja hiljaiset suomalaiset olivat kaikki kuin yhtä suurta perhettä. Ihan kuin kaikki tuntisivat toisensa. Ehkä ulkomailla asuminen on vaikuttanut sosiaalisten taitojen paranemiseen tai sitten syynä oli ihan perinteinen alkoholi. Tai sitten kaikilla oli hauskaa ja kaikkia yhdisti sama asia. Oli miten oli, en olisi halunut juhlia Suomea millään muulla tavalla.
Kaikki hiljenivät Finlandia-hymnin ja Maamme-laulun ajaksi. Lapset leikkivät. Ruoka-astiat ja juomat tyhjenivät. Vaihdettiin omia Saksa-kokemuskia. Välillä käytiin fiilistelemässä maisemia kattoterassilta. Kiitos kaikille kivasta illasta.
- Annika
Kaikkihan tietää, että ruoka ja elintarvikkeet yleensäkin ovat Suomen hintatasoon verrattuna erittäinkin edullisia, alkoholista puhumattamaan. Tässä muutamia ihan arkisiin ruokaostoksiin liittyviä eroavaisuuksia.
- Aukioloajat. Kaupat pitävät pääsääntöisesti ovensa sunnuntaisin kiinni.
- Hedelmiä, vihanneksia ja muita ei yleensä punnita itse, vaan ne punnitaan kassalla oston yhteydessä.
- Panttipullot. Hyllynreunassa olevaan hintaan ei sisälly panttia, vaan se lisätään kassalla hintaan. Muovipullojen pantti on 25 snt riippumatta siitä, onko kyseessä puolen vai kahden litran pullon. Jotenkin hauskaa, sillä tosiaankin halvin vesi maksaa vain tuon 11 snt.
- Kaupoissa on heti sisääntulon luona tiski, josta saa usein itse tehtyjä hedelmä- tai marjasekoituksia ja kaikkea muuta hyvää, suhteellisen edullisesti.
- Kananmunat. Kananmunia myydään usein eri kokoisina, S, M ja L. Lisäksi maalattuja, ihan tavallisia kananmunia, myydään ympäri vuoden, ei ainoastaan pääsiäisenä.
- Punaisia banaanena. Saattaa olla hyvinkin mahdollista, että näitä myydään Suomessakin, mutta itse näin täällä vasta ensimmäin kerran.
- Leipomo. Lähes kaikissa kaupoissa on oma pikku leipomonsa, aivan kuten Lidlissä. Kovin yleistä on myöskin, ettei leipiä osteta kaupoista, vaan haetaan tuoreet sämpylät aamuisin leipomoista.
- Haribo. Karkkihylly on pullollaan Haribon makeisia ja se onkin ihan ykkösmerkki täällä. Voi kun tietäisivät Fazerista, vaikka löysin mä kerran Dumleja täältä!
- Lihavalikoima. Itse yllätyin kauppojen suppeisiin lihavalikoimiin. Marinoituja tai valmiiksi maustettuja lihoja löytyy myöskin hyvin harvoin. Monet hakevat lihansa lihatiskeiltä ja lihakauppiailta.
- Juomakauppa. Monilla ketjuilla ja ihan ketjuun kuulumattomilla yrityksillä on oikean kaupan vieressä tai kauempana erillinen juomakauppa, joka toimii ikään kuin juomien tukkukauppana. Monet hakevat kivennäisvettä tai olutta muutaman laatikon kerrallaan.
- Pakkauskoot. Mainittakoon esimerkkinä, että limuja löytyy ainakin seuraavan kokoisissa pulloissa: 0.25l, 0.33l, 0.5l, 0.75l, 1.0l, 1,25l, 1.5l ja 2.0l. Kuka tarvitsee niin paljon vaihtiehtoja?
- Tuotteiden ravintosisältömerkinnät. Muun muassa maitorahkan ja juuston rasvapitoisuus on mitattu tuotteen kuivamassasta, joten 45% juuston rasvapitoisuus ei ole ihan niin suuri, miltä kuulostaa. Yleisesti olen saanut sellasen kuvan, ettei ruokien ravintosisältöjä tuijotella ihan niin tiuhaan, kun Suomessa.
- Erilaiset olutsekotukset. Oluen sekoittaminen energiajuomaan, Coca Colaan tai mehuun on täällä suosittua. Jos et tykkää kaljasta, niin juot sitten näitä sekoituksia tai ihan vaan viiniä. Siiderit ja muut ovat aika harvassa nimittäin.
- Kassat. Kassahihna ennen kassaa on suhteellisen pitkä ja ihmisillä on jostain syystä hirveä kiire saada tuotteet hihnalle, vaikka asiakkaita on vielä vaikka kuinka monta ennen omaa vuoroa. Hihnan toinen pää vuorostaan onkin sitten lyhyt, se käytännössä loppuu heti, kun tuotteet on piipattu. Tarkoituksena on joko pakata samaan tahtiin, kun tuotteet piipataan tai ladata kaikki takaisin kärryyn. Kaupoissa on sitten erillisiä kassien pakkauspisteitä, jossa voi kuhnailla, niin kauan kun mieli tekee.
- Annika
Istun bussissa, matkalla keskustaan. En ole kirjoittanut hetkeen, koska mitään uutta tai erikoista ei ole vähään aikaan tapahtunut. Olen ollut aika väsynyt, sillä töissä on jotenkin tosi rankkaa. Tuntuu, että vaikka menee aikasin nukkumaan ja nukkuu päiväunia, unen tarve on vaan tosi suuri. Mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa tasoitu.
Ollaan koitettu etsiä uutta asuntoa ahkerasti ja tiistaina kävimmekin yhdessä asuntonäytössä. Siellä oli tietysti muita ihmisiä, ja tämän viikon loppuun mennessä meidän piti sitten saada tieto, kuka asunnon saa. Kun ei eiliseen mennessä ollut vielä kuulunut mitään, päätimme itse soittaa vuokranantajalle. Asuntoa meille esitteli nykyiset vuokralaiset. Kannatti olla aktiivinen, sillä vuokranantaja ei ollut ehtinyt vielä perehtyä hakijoihin ja sovimme tapaamisen seuraavalle viikolle.
Torstai aamuna Heidelbergin alueelle laskeutui vihdoin ensilumi ja eilen ja tänään satoikin lunta monen tunnin ajan. Kuulin tietysti koko työpäivän perjantaina, että "Annika, sataa lunta! Vähän niin kun Suomessa, eiks oo kiva?" Ja onhan se, tykkään talvesta. Lumi sulaa varmasti muutaman päivän sisään, mutta nautitaan nyt, kun vielä voidaan.
Pääsin viettämään vapaata viikonloppua, mikä on ihan kiva, sillä seuraavat kaksi viikonloppua menee töissä ja sitten jo lähdenkin Suomeen. Niinpä suuntasimmekin perjantaina joulumarkkinoille. Ne ovat tosi tärkeä ja aika suuri juttu täällä ja niihin on nähty tosi paljon vaivaa. Eikä ihme, sillä markkinat kestävät kokonaisen kuukauden verran. Ihmiset viettävät markkinoilla usein iltaa Glühweinin eli glögin ja paikallisen ruoan merkeissä.
Eilen vietimme ihan rauhallista iltaa Petruksen kanssa kahdestaan, kävimme ulkona syömässä ja pidimme elokuvaillan kotona. Leffa ei kyllä ehtinyt kuin juuri alkaa, sillä uni vei voiton, mutta kokeillaan tänään uudelleen.
Vapaapäivät ovat siitä ihania, että voi mennä pitkille lenkeille koko porukalla. Tänään lenkiltä tullessani huomasin, että Nalan tassusta vuotaa verta, kynnen alle oli joutunut jokin vierasesine, ehkä lasinsiru. Muutamista yrityksistä huolimatta, en saanut sitä pois, joten nyt istumme bussissa matkalla eläinlääkäriin. Siltä kannalta huono tuuri, että Neckargemündistä ei löytynyt yhtäkään eläinlääkäriä, joka olisi sunnuntaisin auki ja Heidelbergissäkin on vain muutama. Mutta onneksi löysimme yhden, vaikka julkisilla matkustamiseen menee 45 minuuttia.
Parempaa onnea teidän sunnuntaihin!
- Annika
