Nyt jonkin verran ulkomailla aikaa viettäneenä arvostan Suomea vieläkin enemmän, kuinka hyvin asiat oikeasti ovatkin. Multa kysytään usein, kummasta maasta tykkään asiassa x enemmän? Yllättävän usein haluaisin vastata, että Suomesta tietenkin. Vastaan kuitenkin yleensä ympäripyöreästi, että molemmilla mailla on omat hyvät ja huonot puolensa. Tai kun multa kysytään, aijonko joskus vielä palatan Suomeen, vastaan: "Kyllä, kotimaa on aina kotimaa". Sitä Suomi mulle on, kotimaa. Mulla voi olla Saksassa koti ja voin rakastaa tätäkin maata, muttei se ikinä tule yltämään Suomen tasolle.
Meitä on täällä Heidelbergin ja Mannheimin alueella aika iso läjä suomalaisia ja pidämmekin ahkerasti facebookin avulla yhteyttä. Muutama viikko ennen itsenäisyyspäivää yksi henkilö kutsuikin tuon facebook ryhmän kaikki 150 jäsentä perheineen omaan kotiinsa juhlimaan Suomen itsenäisyyttä. Tottakai päätettiin osallistua, vaikka kyllä mua jännittikin mennä paikkaan, jossa en tunne ketään.
Päästiin perille ja ovelta kantautui iloinen puheensorina ja taustalta linnan juhlien selostus. Pöydät olivat täynnä ruokia ja herkkuja. Oli muun muassa poronkäristystä ja perunamuusia, korvapuusteja, suklaata, salmiakkia ja lonkeroa. Ja täytyy sanoa, että näin enemmän Iittalaa ja Marimekkoa kerrallaan, kun yhdessäkään kodissa koskaan.
Oli ihana nähdä, kuinka nämä stereotyyppisesti ujot ja hiljaiset suomalaiset olivat kaikki kuin yhtä suurta perhettä. Ihan kuin kaikki tuntisivat toisensa. Ehkä ulkomailla asuminen on vaikuttanut sosiaalisten taitojen paranemiseen tai sitten syynä oli ihan perinteinen alkoholi. Tai sitten kaikilla oli hauskaa ja kaikkia yhdisti sama asia. Oli miten oli, en olisi halunut juhlia Suomea millään muulla tavalla.
Kaikki hiljenivät Finlandia-hymnin ja Maamme-laulun ajaksi. Lapset leikkivät. Ruoka-astiat ja juomat tyhjenivät. Vaihdettiin omia Saksa-kokemuskia. Välillä käytiin fiilistelemässä maisemia kattoterassilta. Kiitos kaikille kivasta illasta.
- Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti