Am Kalkbrunnen

Ihmettelin, miksi mun osoite on Am Kalkbrunnen eli suomennettuna "kalkkikaivolla". Miten niin kaivolla? Kuten aiemmin kerroin, sijaitsee Neckargemünd vuorten välissä ja osittain niiden alarinteillä. Eilen käytiin tutkimassa vähän läheisiä lenkkipolkuja ja iloksemme löydettiin paljon kävely- ja pyöräilyreittejä. Metsänreunaan on matkaa ehkä se sata metriä. 

Jotenkin hauskaa, että täällä kaikki on niin sosiaalisia. Rappukäytävässä tervehditään naapureita ja lenkkipolulla vastaantulijoita. Kävelimme kävelytietä pitkin kotiin ja Petrus nappasi tien varresta omenapuusta omenan. Takanamme kävelevä vanhempi rouva tuli luoksemme ja sanoi: "Jos otatte jonkun kepin avuksi, niin saatte paremman näköisiä omenoita ylemmiltä oksilta." Juttelimme naisen kanssa noin viisi minuuttia ja sen päätteeksi hän kiitti juttutuokiosta, se oli saanut hänet paremmalle mielelle.

Metsäpolulla löysimme tuon kyseisen vanhan kalkkikaivon, josta osoitteemme on saanut nimensä. Kaivo sijaitsee aivan metsän reunalla, kuitenkin piilossa puiden alla. 

Sää on edelleen kovin kesäinen, vaikka syyskuu on jo lopuillaan. Lämpötila on päivisin yli 20 astetta ja aurinko lämmittää. Ulos on aivan turha laittaa pitkähihaista, varsinkin jos vähän aikoo liikkua. Metsässä tietysti on vähän viileämpää, mutta auringonpaahteen alla ihanan lämmintä. Öisin lämpötila laskee noin 14 asteeseen. Aurinko laskee nopeammin, kuin olen tottunut, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää. Yhtenä päivänä ajattelin lähteä koiran kanssa metsälenkille auringonlaskun aikaan. Suomessa ulkona näkisi vielä kulkea hyvän tovin, mutta en ehtinyt edes kilometriä kävellä, kun pimeys yllätti ja jouduin palaamaan valaistulle tielle. 

Täällä on mennyt kaikki tähän asti hyvin ja huomenna pitäisi vihdoin saada käytännön asioitakin (muuttoilmoitus, pankkitili, puhelinliittymä...) etenemään. 

- Annika

Lähtöpäivä

Aamulla heräsin ennen herätyskelloa ja nousin suosiolla ylös, sillä en enää malttanut nukkua. Syynä tähän oli pitkään odotettu muuttopäivä. Valmistauduin ja pakkasin loput tavarat laukkuihin. Koirat leikkivät vielä pihalla viimeistä kertaa. Kello läheni yhtätoista ja lähdin ystäväni kyydillä lentokentälle. Olin tarkkaillut, ettei ruumaan menevän laukun paino nouse liian korkeaksi, joten unohdin kokonaan punnita käsimatkalaukun. Se oli tietenkin liian painava ja jouduin maksamaan ekstraa. 

Koiran kanssa matkustaminen oli itselle ihan uutta, mutta kaikki meni hyvin. Nala viihtyi hyvin lentokopassaan, sillä siihen oltiin totuteltu jo pari viikkoa. Riikan lentokentällä kävin nopeasti ulkona, jottei Nala joudu olemaan niin pitkiä aikoja häkissä ja pääsee asioille. Kävin ostamassa vähän evästä ja menin odottamaan lähtöportille. Istuessani odottamassa koneeseen nousua, kuulin muiden ihmisten puhuvan saksaa. Silloin koko muutto jotenkin realisoitui, tuli tosi onnellinen fiilis.

Laskeuduttiin Frankfurttiin ja lähdin etsimään taksifirman meeting pointia. Pian lähdimme kohti Heidelbergiä ja Neckargemündiä. Taksikuski oli tosi kiva, kertoi koko matkan kaikista näkemisen arvoisista paikoista ja yleisesti kaupungista. Vihdoin saavuttiin perille. Oli myöhä, tilattiin pizzat, juotiin lasit viiniä ja mentiin aika pian nukkumaan.

- Annika

Ylihuomenna

Ylihuomenna on tosiaan edessä muutto ja kaikki alkaa pikkuhiljaa olemaan valmista. Muuttolaatikot on jo matkalla ja käytännön asiat alkaa olla järjestyksessä. Vielä kun jaksaisi pakata matkalaukut. Vaikea jotenkin päättää, mitä tavaroita ottaa mukaan ja mitä jättää Suomeen. Monet asiat on myös helpompi ostaa paikan päältä.

Nyt viimeisinä viikkoina olen yrittänyt nähdä ystäviä ja sukulaisia mahdollisimaan paljon. Ihan kaikkeen aika ei ihan kuitenkaan riittänyt, sillä yllättäviä menojakin on tullut. Suoritin autokoulun syventävän vaiheen nyt viime tipassa ja Nalakin piti viedä eläinlääkäriin. Nyt kaikki on kuitenkin kunnossa.

Käytiin tänään äitin ja koirien kanssa keskustassa kävelemässä. Käväistiin myös nopeasti Omena Karnevaaleilla pyörähtämässä. Mukaan tarttui persikkapiirakka ja tietysti muurinpohjalettu omenahillolla ja kermavaahdolla. Ihmisiä oli paljon ja sää oli aivan ihana, aurinkoinen. Kaunis syyssää. Syksy on ollut aina lempivuodenaikani. Saksassa syksyistä säätä taitaa vielä saada hetken odottaa. Ensi viikolle säätiedotus lupaa mukavat yli kaksikymmentä astetta.

No jännittääkö muutos? Tottakai jännittää. Vaikka olen ollut useasti pidempiäkin aikoja reissussa, on tämä tällä kertaa aivan eri juttu. Täytyy luopua turistin roolista, sillä sitä mä en enää ole. Saksasta tulee mun uusi kotimaa. Tuntuu oudolta sanoa niin, sillä vaikka viihdyn Saksassa hyvin, tunnen Suomen olevan koti. Ehkä pian voin tuntea olevani kotona myös Saksassa.

Nyt on ensimmäisen kuun vuokra ja takuuvuokra maksettu. Kävin myöskin ostamassa läjän Suomi-tuotteita, osan tuliaiseksi ja osan itselle. Puuroa, suklaata, salmiakkia, ruisleipää, purkkaa... Löysin netistä myöskin edullisen taksin lentokentältä suoraan kotiovelle. Matkaa vajaa 100km ja etukäteen varattuna vaan 50e. Normaalitilanteessa menisin tietysti junalla ja bussilla, mutta kahden matkalaukun ja koiran kanssa koen haluavani vähän oikaista tässä kohtaa.

Nyt lähden viettämään iltaa ystävieni tupareihin. Hauskaa iltaa kaikille :)

- Annika

Suuntana Saksa

Kuten otsikosta voikin päätellä, blogini tulee käsittelemään elämääni Saksassa. Tällä hetkellä asun vielä Suomessa, mutta reilu viikon päästä edessä on maiseman vaihto. Tuleva kotikaupunkini on Neckargemünd, joka sijaitsee Heidelbergin vierustalla aivan vuoren rinteen juurella.

Tosiaan, miksi muutan? Maa on monellakin tavalla entuudestaan tuttu. Lukioaikana olin vaihto-oppilaana Saksassa sekä osallistuin viikon mittaiseen vaihto-ohjelmaan osana opintoja. Lukion jälkeen aloitin lukemaan sairaanhoitajaksi. Huomattuani, kuinka vaikeaa työharjoittelupaikkojen löytäminen Suomessa on, päätin kokeilla onneani ja lähteä tekemään harjoittelun ulkomaille. Matka oli varsin onnistunut, sillä hyvin sujuneen harjoittelun lisäksi tapasin poikaystäväni. Lopulta tein Saksassa yhteensä kolme harjoittelua, joista yhden Stuttgartissa ja kaksi Heidelbergistä. Edellä mainittujen ohella olen tehnyt useita vapaa-ajanmatkoja maahan. Saksa on siis tullut tutuksi niin opiskelijan, työntekijän, kuin lomailijan näkökulmasta. Nyt tarkoituksena on selvittää, millaista siellä on asua paikallisen silmin. Lisäksi asiaan vaikuttaa se, että Petruksella on vielä opinnot Heidelbergissä kesken. Yhteen muuttoa ajatellen Suomi ei siis tällä hetkellä olisi edes vaihtoehto. 

Heidelberg

Asunto meillä on vuokrattu nyt alkuun vain kolmeksi kuukaudeksi, sillä se on hyvin kallis ja valmiiksi kalustettu. Halusin minimoida stressin uuden ympäristön ja työn aloittamisen yhteydessä, joten tehdään nyt itse muutosta helpompaa. Alueena Neckargemünd on kuuleman perusteella ainakin hieno ja hyvä koiralle, sillä lähellä on paljon metsää. Itse en ole siis asuntoa nähnyt, vaan ainoastaan kaksi valokuvaa. Petrus kävi asuntonäytössä ja sopi asioista vuokranantajan kanssa. Kieltämättä jännittää, millaiseen asuntoon sitä ollaan muuttamassa, mutta eiköhän se ole ihan kelpo, nyt ainakin alkuun. Asunnon vuokra on nimittäin Saksan hintatasoon nähden liian korkea, ottaen huomioon, että kyseessä on yksiö rauhallisella alueella. Tarkoituksena on etsiä myöhemmin edullisempi, kalustamaton asunto. 

Suunnitelmana on työllistyä paikallisessa sairaalassa sairaanhoitajana. Olen lähetellyt työhakemuksia useisiin mielenkiintoisiin paikkoihin ja ensimmäinen työhaastattelu on sovittu kahden viikon päähän. 

Viimeiset kaksi kuukautta olen enemmän tai vähemmän valmistellut muuttoa, eli käynyt eri virastoissa ja järjestellyt asioita. Vakuutukset irtisanottu, muuttoilmoitus tehty ja Kelaan ilmoitettu. Tehtävää on ollut paljon, mutten nyt kaikkea tässä lähde erottelemaan. Ensi viikolle jää vielä puhelinliittymän päivittäminen sekä matkalaukkujen ja muuttolaatikoiden pakkaaminen. Petrus menee vajaa viikon edeltä ja järjestelee vielä Saksan päässä asioita.

Olen innoissani muutosta, johan tässä on yli vuosi odoteltu. Tarkoituksena oli, että käyn ensin koulut loppuun Suomessa ja kerään kesän verran työkokemusta. Nyt kesätyöt on loppu ja vähän kesälomaakin vietetty. Tästä on hyvä jatkaa.

- Annika