Jotenkin hauskaa, että täällä kaikki on niin sosiaalisia. Rappukäytävässä tervehditään naapureita ja lenkkipolulla vastaantulijoita. Kävelimme kävelytietä pitkin kotiin ja Petrus nappasi tien varresta omenapuusta omenan. Takanamme kävelevä vanhempi rouva tuli luoksemme ja sanoi: "Jos otatte jonkun kepin avuksi, niin saatte paremman näköisiä omenoita ylemmiltä oksilta." Juttelimme naisen kanssa noin viisi minuuttia ja sen päätteeksi hän kiitti juttutuokiosta, se oli saanut hänet paremmalle mielelle.
Metsäpolulla löysimme tuon kyseisen vanhan kalkkikaivon, josta osoitteemme on saanut nimensä. Kaivo sijaitsee aivan metsän reunalla, kuitenkin piilossa puiden alla.
Sää on edelleen kovin kesäinen, vaikka syyskuu on jo lopuillaan. Lämpötila on päivisin yli 20 astetta ja aurinko lämmittää. Ulos on aivan turha laittaa pitkähihaista, varsinkin jos vähän aikoo liikkua. Metsässä tietysti on vähän viileämpää, mutta auringonpaahteen alla ihanan lämmintä. Öisin lämpötila laskee noin 14 asteeseen. Aurinko laskee nopeammin, kuin olen tottunut, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää. Yhtenä päivänä ajattelin lähteä koiran kanssa metsälenkille auringonlaskun aikaan. Suomessa ulkona näkisi vielä kulkea hyvän tovin, mutta en ehtinyt edes kilometriä kävellä, kun pimeys yllätti ja jouduin palaamaan valaistulle tielle.
Täällä on mennyt kaikki tähän asti hyvin ja huomenna pitäisi vihdoin saada käytännön asioitakin (muuttoilmoitus, pankkitili, puhelinliittymä...) etenemään.
- Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti