Mannheimer Messe

Tähän mennessä lähes kaikki on sujunut hyvin. Ongelmana on Nalan yksinolo, joka on tähän asti sujunut Suomessa hyvin. Luulen, että tähän on syyllisenä muutto ja uusi ympäristö uusine hajuineen. Aikaa täällä on vietetty nyt vasta vajaa viikko, joten ihan ymmärrettävää. Olimme menossa muutama päivä sitten lähikauppaan, ja jätimme koiran yksin odottamaan. Varmuudeksi jätimme puhelun auki niin, että toinen puhelimista oli mukanamme ja toinen asunnossa. Emme ehtineet edes alaovelle, kun haukkuminen alkoi. Ollaan nyt pidetty Nalaa mukana joka paikassa tai vuoroteltu omia menojamme. Onneksi tässä on nyt noin kuukausi aikaa totuttaa koiraa yksinoloon ja harjoitella. 

Perjantaina Petrus jäi koiravahdiksi ja lähdin ystäväni kanssa illalla ulos. Menin junalla Mannheimiin, josta suuntasimme yhdessä Veronikan ja hänen ystäviensä kanssa Mannheimer Messe- tapahtumaan. Se on kahdesti vuodessa järjestettävä Volksfest eli kansanjuhla. Alue on täynnä huvipuistolaitteita, ruoka- ja juomakojuja sekä juhlatuulella olevia ihmisiä. Muistuttaa ehkä Suomen tivolia, mutta poikkeuksena on, että se avataan illalla ja toinen pääpainopiste laitteiden lisäksi on sosialisoitumisessa hyvän ruoan ja juoman merkeissä. 

 

Käytiin muutamassa laitteessa ja mulle tuli tietenkin ihan hirveen paha olo. Danke Vero für die Übelkeit. Olisihan se pitänyt tietää, ruoka onneksi auttoi ja lähdimme katsomaan ilotulitusta. Loppuillasta, kun muu porukka oli jo lähtenyt kotiin, menimme vielä juomaan yhdet oluet kaljatelttaan. Teltassa soitti joku paikallinen bändi cover-biisejä ja ihmiset tanssivat penkeillä. 

Veronika: "Hey, sollen wir vorher-nacher-fotos machen?" / "Hei, otetaanko ennen- ja jälkeen-kuvat?"

Veronika on yksi mun muutamasta saksalaisesta ystävästä. Tavattiin, kun olin tekemässä viimeistä harjoitteluani Heidelbergissä. Hän oli ohjaajani ja opetti mulle paljon, niin sairaanhoidosta, saksan kielestä kuin nyt myös kulttuuristakin. Hah. Työharjoittelussa Veronika kielsi mua puhumasta englantia, ja hyvä niin. Tajusin perjantaina, että hitto, mähän osaan puhua saksaa. En lähellekään täydellisesti, mutta pärjään. Tärkeintä on, että tulee ymmärretyksi ja että on ystäviä, jotka ymmärtää. Kiitos, että oot siinä.

Veronika ist eine von meinen wenigen deutschen Freunden. Wir haben uns getroffen, als ich mein letztes Praktikum in Heidelberg gemacht habe. Sie war meine Tutorin und hat mir viel über die Krankenpflege, die deutsche Sprache und auch jetzt über die Kultur gelehrt. Hah. Während des Praktikums hat Veronika mir verboten Englisch zu sprechen, und das ist gut so. Am Freitag habe ich bemerkt, verdammt, ich kann Deutsch sprechen. Weit von perfekt, aber ich schaffe es. Das wichtigste ist, dass man verstanden wird und Freunde hat, die verstehen. Danke, dass du da bist.