Miten Suomi ja Saksa erovat?

Kovin moni ulkomailla asuva kirjoittaa blogissaan uuden kotimaan ja Suomen välisistä eroista. Ehkä liityn joukkoon ja puran vähän omia fiiliksiä asiaan liittyen. Kulttuurit maiden välillä eivät eroa suuresti toisistaan, joten varsinaiselta kulttuurishokilta on säästytty. Useita eroavuuksia kuitenkin löytyy. Usein ajattelen, että miten täällä voidaan toimia näin, kun Suomessa homma hoidetaan paljon paremmin. Toisaalta olen huomannut, että Saksa on monissa asioissa Suomea edellä. 

• Kuuluuko keittiö asunnon vuokraan? Asuntoa etsiessä huomasin hyvin nopeasti, että monet vuokraavat asuntoaan ilman keittiötä. Jos uuden keittiön osto ja asennus ei kiinnosta, voi keittiön usein ostaa vuokraajalta. Kun itse muuttaa eteenpäin, voi keittiön ottaa mukaan tai yrittää myydä uudelle vuokralaiselle. Onneksi monet kuitenkin vuokraavat asuntoaan ihan normaalisti keittiön kanssa. 
• Kortilla maksaminen. Suomessa jopa torikojun mansikat voi maksaa pankki- tai luottokortilla. Täällä kortilla maksaminen ei ole itsestäänselvyys. Useat kaupat kyllä hyväksyvät saksalaisen EC-kortin (Electronic Cash), mutta Visalla maksaminen onnistuu usein vain isoissa kaupossa. Visa mielletään usein vain luottokortiksi, sillä täällä pankki- ja luottokortti ovat erilliset kortit. Nyt omistan myöskin saksalaisen pankkitilin ja sitä myötä EC-kortin, joten en ole ihan pulassa, mikäli käteistä ei satu olemaan mukana.
• Vesi. Hanavettä voi hyvin juoda, mutta se maistuu usein omituiselta ja siksi monet ostavatkin vetensä kaupasta. Itse juon hanavettä, sillä alueemme vesi on mielestäni hyvän makuista. Vesi on kyllä älyttömän halpaa, halvempaa kuin itse pullopantti.
• Byrokratia. Saksa on byrokratian luvattu maa. Asiat hoidetaan mielummin paperilla, kuin sähköisesti, ja vieläpä monen mutkan kautta. Esimerkkinä opintotuen hakeminen. Suomessa koko hommaan meni alle kolme minuuttia. Täällä vastaava proseduuri vaatii hirveän läjän eri liitteitä, jotka tulee ensin tietenkin tilata jostain etanapostilla. Näin esimerkkinä, omat, vanhempien ja sisarusten verotiedot sekä täysi-ikäisen tuen hakijan molempien huoltajien allekirjoitukset vaaditaan. Toinen esimerkki omaan ammatiin liittyen on potilastietojen dokumentointi. Sähköistyminen on ilmeisesti suunnitteilla, mutta toistaiseksi käytetään paperiversiota niin dokumentoinnissa kuin lääkeresepteissä.
• Sunnuntai. Sunnuntai tosiaan on lepopäivä. Kaikki paikat ovat kiinni huoltoasemia ja leipomoita lukuun ottamatta.
• Kuivauskaappi. Astiankuivauskaappeja ei juuri ole. Astiat kuivataan pöydille asetettavissa kuivaushäkkyröissä. Jokseenkin epäkäytännöllistä, sillä pöydät ovat usein märät ja häkkyrät vievät paljon pöytätilaa.
• Ikkunat. Ikkunat avautuvat kahdella tavalla ja ne ovat ahkerassa käytössä, sillä ilmastointia ei monissa kodeissa tai kouluissa ole.
• Ovet. Ovet avautuvat usein sisään päin ja lukot ovat kummallisia. Avain vaan pyörii lukossa loputtomiin, haha. Itsellä kesti hetki tajuta, miten ne toimivat. Ja aina edelleen yritän avata oven väärään suuntaan.
• Mittagspause. Pikkukaupat pienemmissä kaupungeissa ja kylissä pitävät mittagspausen, eli sulkevat ovensa muutamaksi tunniksi keskellä päivää.

• Teitittely. Kaikkia aikuisia ja joskus jopa nuoria teititellään, kunnes sinunkaupat on tehty. Alkuun pidin sitä tosi outona, mutta nyt olen jo tottunut siihen. Töissä potilaita on aina teititeltävä, vaikka potilas itse alkaisikin sinuttelemaan. Eikä se haittaa, sillä esittelen itseni tietoisesti etunimellä. Teitittely kuitenkin helpottaa ammatillisen etäisyyden säilyttämistä, joten pidän sitä ihan hyvänä juttuna.
• Hintataso. Elektroniikassa tai vaatteissa hintataso on vain hieman alempana, mutta elintarvikkeissa tai alkoholissa eron huomaa selvästi. Kauppaostoksiin menee usein vähemmän rahaa, kun on varautunut. 
• Julkinen liikenne. On sanomattakin selvää, että julkinen liikenne on Suomeen verrattuna paljon parempaa.
• Posti. Posti kulkee myös lauantaisin.
• Sosiaalisuus. Kirjoitinkin tästä jo aiemmin, mutta ihmiset ovat todella sosiaalisia ja avoimia. Tänäänkin lenkillä törmäsin toiseen koiranulkoiluttajaan. Loppulenkki käveltiin yhdessä jutellen ja koirat saivat leikkiä. Naapureita tervehditään ja kaupan myyjän kanssa vaihdetaan kuulumiset. Kun nähdään kavereita, aina halataan tai vähintään kätellään.

Tässä muutamia eroavaisuuksia, mitä tähän mennessä on tullut vastaan. Kaikesta on selvitty vaikkakin kantapään kautta. Alkuun sinuttelin joskus vahingossa keskustelukumppania, kerran säikähdin tuttavallista halausta ja edelleen meinaan sunnuntaisin mennä kauppaan.

-Annika