Mä sain töitä!

Eilinen aamu alkoi hyvin, mukava puhelu piristi kummasti, sain hakemani työpaikan. Koko työnhakuprosessi oli hieman monimutkainen, mutta voiton puolella ollaan. Lähetin hakemuksia kiinnostaviin työpaikkoihin jo kesän lopulla. Muutamasta paikasta vastattiin, kysyttiin milloin pääsisin haastatteluun. 

Haastattelupäivänä minua haastatteli sairaalan henkilöstöpäällikkö. Haastattelun jälkeen minut vietiin osastolle, jossa osastonhoitaja haastatteli minua uudelleen ja esitteli paikkoja. Sovittiin, että palaan noin viikon päästä yhden työvuoron ajaksi, tarkoituksena nähdä, onko paikka itselle mieluinen, pärjäänkö kielen kanssa ja olenko oikea ihminen työhön.

Perjantaina seisoin sairaalan bussipysäkillä tasan kello kuusi aamulla, vatsa täynnä perhosia. Marssin osastolle, jossa yövuorolaiset olivat vielä työn touhussa. Sain työvaatteet ja jäin kahvihuoneeseen odottelemaan aamuvuoron työntekijöitä. Yllätyksekseni vuoronvaihdon raportin hoitajille piti lääkäri. Olin töissä noin kuusi tuntia ja koitin antaa itsestäni hyvän kuvan. Kyselin paljon ja koitin olla aktiivinen. Vuoron lopulla henkilöstöpäällikkö vieraili luonani. Hän käski nukkua yön yli ja pohtimaan, haluanko paikan. Maanantai aamuna puhuttaisiin puhelimitse vielä asiasta, haluanko paikan ja onko osastonhoitaja halukas palkkaamaan minut.

Soitin eilen heti herättyäni sairaalalle ja kuulin, että olin saanut paikan! Nyt onkin sitten sen paperihelvetin vuoro. Saan aloittaa työt kuukauden päästä, sillä niin kauan siinä menee, että muodollisuudet on hoidettu. Varaan nyt seuraavaksi ajan terveystarkastukseen. Kun tarkastus on tehty, lähtee asiat sairaalan sisällä rullaamaan.

No ei käy aika silti pitkäksi, sillä suomalainen sairaanhoitajan ammattipätevyys täytyy ensin virallisesti tunnustaa. Prosessissa kestää tovi, mutta onneksi saan siihen asti työskennellä lähihoitajaa vastaavassa pestissä. Tunnustamiseen vaaditaan liuta todistuksia tai muita tärkeitä papereita (rikostaustaote sekä Suomesta että Saksasta, syntymätodistus, lääkärintodistus työkykyisyydestä, B2-tason kielitodistus, todistus sairaanhoitajan tukinnosta, jne...). Nämä sitten lähetetään jonnekin, jossa niitä käsitellään jokunen viikko ja jonakin päivänä postiin kolahtaa kirje, josta käy ilmi, että voin toimia sairaanhoitajana myöskin Saksassa. Koko prosessiin voi mennä helposti kolmekin kuukautta. Onneksi työt saa aloittaa aikaisemmin! Työpaikka tulee olemaan Heidelbergin yliopistollisen sairaalan sisätautien klinikalla. Osastosta ja muista yksityiskohdista myöhemmin lisää.

- Annika