Pikakuulumiset

Istun bussissa, matkalla keskustaan. En ole kirjoittanut hetkeen, koska mitään uutta tai erikoista ei ole vähään aikaan tapahtunut. Olen ollut aika väsynyt, sillä töissä on jotenkin tosi rankkaa. Tuntuu, että vaikka menee aikasin nukkumaan ja nukkuu päiväunia, unen tarve on vaan tosi suuri. Mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa tasoitu. 

Ollaan koitettu etsiä uutta asuntoa ahkerasti ja tiistaina kävimmekin yhdessä asuntonäytössä. Siellä oli tietysti muita ihmisiä, ja tämän viikon loppuun mennessä meidän piti sitten saada tieto, kuka asunnon saa. Kun ei eiliseen mennessä ollut vielä kuulunut mitään, päätimme itse soittaa vuokranantajalle. Asuntoa meille esitteli nykyiset vuokralaiset. Kannatti olla aktiivinen, sillä vuokranantaja ei ollut ehtinyt vielä perehtyä hakijoihin ja sovimme tapaamisen seuraavalle viikolle.

Torstai aamuna Heidelbergin alueelle laskeutui vihdoin ensilumi ja eilen ja tänään satoikin lunta monen tunnin ajan. Kuulin tietysti koko työpäivän perjantaina, että "Annika, sataa lunta! Vähän niin kun Suomessa, eiks oo kiva?" Ja onhan se, tykkään talvesta. Lumi sulaa varmasti muutaman päivän sisään, mutta nautitaan nyt, kun vielä voidaan.

Pääsin viettämään vapaata viikonloppua, mikä on ihan kiva, sillä seuraavat kaksi viikonloppua menee töissä ja sitten jo lähdenkin Suomeen. Niinpä suuntasimmekin perjantaina joulumarkkinoille. Ne ovat tosi tärkeä ja aika suuri juttu täällä ja niihin on nähty tosi paljon vaivaa. Eikä ihme, sillä markkinat kestävät kokonaisen kuukauden verran. Ihmiset viettävät markkinoilla usein iltaa Glühweinin eli glögin ja paikallisen ruoan merkeissä. 

Eilen vietimme ihan rauhallista iltaa Petruksen kanssa kahdestaan, kävimme ulkona syömässä ja pidimme elokuvaillan kotona. Leffa ei kyllä ehtinyt kuin juuri alkaa, sillä uni vei voiton, mutta kokeillaan tänään uudelleen.

Vapaapäivät ovat siitä ihania, että voi mennä pitkille lenkeille koko porukalla. Tänään lenkiltä tullessani huomasin, että Nalan tassusta vuotaa verta, kynnen alle oli joutunut jokin vierasesine, ehkä lasinsiru. Muutamista yrityksistä huolimatta, en saanut sitä pois, joten nyt istumme bussissa matkalla eläinlääkäriin. Siltä kannalta huono tuuri, että Neckargemündistä ei löytynyt yhtäkään eläinlääkäriä, joka olisi sunnuntaisin auki ja Heidelbergissäkin on vain muutama. Mutta onneksi löysimme yhden, vaikka julkisilla matkustamiseen menee 45 minuuttia.

Parempaa onnea teidän sunnuntaihin!

- Annika