Uusia tuulia

Istun junassa matkalla Mannheimiin katsomaan tämän viikon yllärielokuvaa. Nyt kun kaikki on varmistunut, ajatteli vihdoin kertoa viimeisimmistä kuulumisista ja tapahtumista.

Viime viikkoina on tapahtunut paljon kaikenlaista. Arki luistaa, niin kuin normaali työntäyteinen elämä nyt yleensäkin. Töissä on mennyt jo paremmin, tuntuu että ymmärrys, tieto ja taito on kehittynyt. Asuntokin näyttää jo pikku hiljaa kodilta. Mun kieli on kehittynyt, mistä oon tosi ilonen. Mulla on yks kaveri, kenen kanssa puhun edelleen englantia, mutta viime viikolla huomasin lipsauttelevani saksaa aina välillä, mikä on tietty hauskaa, sillä englanti on edelleen mulle se vahvempi kieli.

Olen pohtinut paljon asioita, elämää ja tulevaisuudensuunnitelmiani ja tullut siihen lopputulokseen, että palaan takaisin Suomeen. Tuntuu vaikealta tehdä näin suuri päätös, sillä vaikka paluu Suomeen saa mut tuntemaan iloa ja onnellisuutta, samalla olen surullinen, tosi haikeeta jättää tämä taakse.

Yhtenä Saksaan muuton tarkoituksena oli saada kansainvälistä työkokemusta, ja siitä olenkin erittäin kiitollinen. Kokemus on opettanut mulle tosi paljon ja tästä lyhyestäkin työsuhteesta jäi paljon käteen. En vaihtaisi tästä ajasta päivääkään. Kaikki mitä olen kokenut, niin hyvät kuin huonot asiat, ovat kasvattaneet ja antaneet niin paljon. Olen nähnyt ja kokenut uskomattoman hienoja asioita sekä saanut uutta perspektiiviä omaan elämään ulkomailla asumisesta.

Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja me jatketaan nyt Petruksen kanssa eri teitä. Palatessani Suomeen suljen nyt yhden oven, mutta samalla avaan monta uutta ja olenkin innoissani tulevasta. Saksaa en kuitenkaan aio unohtaa, siitä on tullut mulle paikka, jossa voin tuntea olevani kotona. Mulla on täällä ystäviä, kollegoita ja toinen perhe. Paljon syitä palata käymään.

Ilmoitin tiistaina pomolle, että haluan irtisanoutua, sillä aijon palata takaisin kotiin. Jännitin sitä kovasti, mutta ilokseni pomo kertoi ymmärtävänsä asian täysin, vaikka onkin pahoillaan. Tiistaina tapasin sairaalan henkilöstöpäälikön ja sovimme käytännön asioista. Viimeinen työpäiväni on reilu viikon päästä, jonka jälkeen aion viettää muutaman viikon turistina ja katsella paikkoja.

- Annika