Läksiäiset

Viimeinen viikko meni enemmän tai vähemmän asioiden järjestelyyn ja pakkaamiseen. Alppireissun jälkeen Veronika jäi vielä muutamaksi päiväksi Heidelbergiin. Otettiin aika rennosti, käytiin vähän kaupoilla, elokuvissa ja ulkona syömässä. Lähtöpäivänä todettiin, että nähdään sitten seuraavan kerran Suomessa. 

Kauaa en ehtinyt olemaan yksin, sillä kalenteri oli melko täyteen buukattu ja seuraava Suomi-vieras saapuikin. Vuorossa oli vielä viimeinen turistikierros ja kävimme Samin kanssa yhdessä vielä viimeistä kertaa mun lempipaikoissa. Ylivoimaisesti kaunein paikka koko kaupungissa, Filosofintie, tarjosi upean näköalan.

Hoidin paljon käytännönasioita, kuten irtisanouduin sairaskassasta, ilmoitin kaupungintalolle poismuutosta ja lopetin saksalaisen puhelinliittymän. Paikallisen pankkitilin pidin, sillä tulen käymään Saksassa varmasti vielä monta kertaa. Useat paikat kun eivät hyväksy muita kortteja. 

Muuttohässäkän lomassa ehdimme kuitenkin myös nähdä kaupunkia. Kävimme Heidelbergin linnalla, jossa olen käynyt jo monet kerrat, mutta tällä kertaa löysimme linnaan sisälle. 

Tehtiin myös Samin ja Aaronin kanssa päiväreissu Frankfurtiin. Kävimme vähän kaupoilla ja syömässä perinteistä frankfurtilaista ruokaa. Kiertelimme keskustassa ja bussimme ollessa tunnin myöhässä, ehdimme myös tutustua paikalliseen pubiin. 

Frankfurtin reisussulta ei kuitenkaan löytynyt kaikki, mitä etsimme, joten ehdin näyttää Mannheimiakin pikaisesti.

Kävin myös pikaisesti työkaverin kanssa lounaalla muutama päivä ennen lähtöä. Tutustuin Lisaan alunperin töissä. Hän auttoi muutossa antamalla muutaman käyttämättömäksi jääneen huonekalun ja kuljimme usein työmatkoja yhdessä. Ystävystyimme nopeasti ja odotankin häntä ensi kesänä käymään Suomessa. Lounaalla sain pienen lahjan, muiston Heidelbergistä.

Viimeisenä iltana pidimme pienimuotoiset läksiäiset. Olin varanut pöydän kaupungin lempiravintolasta, Kulturbrauerei Heidelbergistä ja näimme siellä lähes koko porukalla. Ruoka oli hyvää ja pojat halusivat tarjota illan, mulla on ihania ystäviä. Jatkoimme iltaa vielä toisaalla ja lähtöaamuna monet tulivat vielä hyvästelemään. 

Oon onnellinen, että sain tutustua näin moneen uuteen ihanaan ihmiseen ja tiedän, että mulla on Saksassa ystäviä, joiden luokse palata. 

- Annika